Olisipa kohottavaa tietää, mitä nainen kuvittelee voittavansa, ja kenet, kun se hiljaa mielessään kärsii eikä valita ääneen. Selittää itselleenkin joka asialle syyn ja seurauksen ja uskoo niihin kunnes täytyy keksiä seuraava selitys. Jossain kohtaa se alakuloissaan sitten vihdostaviimein tilaa ajan lääkärille tai kiropraktikolle tai hierojalle saadakseen avun. Niin mitä se sitten siellä tekeekään. Vähättelee ja viittaa kinnaksella ja sanoo, että kyllä tämä tästä eikä tämä nyt niin ja enköhän minä jaksa ja varmaan ihan vaan ohimenevää eikä tästä nyt kannata tehdä numeroa.

Sitten on ne toiset. Net, kun on poissa töistä joka risahduksesta ja kun välillä vähän töissä pyörähtävät, menee puoli päivää valittaessa ja hohhoillessa, kun varmaan on hänellä kilpirauhasen laktoosinen vajaakeliakia ja elämä on niin raskasta eikä Reiskallakaan mene hyvin, kun sillä on varmaan niin huoli siitä, kun hänellä on tämä lisäseläkkeen ylinotkahduksen aiheuttama kolestraalinen venymä kitarisassa.

Saisi edes sen kirkkaamman kruunun, jota mummu lupaili. Ettei se mummuvainaa sittenkin tarkoittanut tätä kiristävää vannetta päässä.