Mein Herz brennt
Virkanainen jonottaa autohallissa pesupaikalle, joita on kaksi. Molemmat varattuja mutta virkanainen jää jonottamaan, kun näkee, että toinen on urakkansa loppusuoralla. No. Siellähän on vähän kiusallista jonottaa, kun on siinä seistessään tien tukkona. Virkanainen näkee, että takaa lähestyy auto ja peruuttaa Hermannin sivuun päästääkseen samalla pesupaikalta poislähtijän, joka rivakasti suoriikin tiehensä. Takaa tuleva Molopää, jolle virkanainen auliisti järjestää ohitustilaa, kurvaa lennossa juurikin sille vapautuneelle pesupaikalle. Se EI VOI olla huomaamatta, että paikalle jonotetaan. Mutta ei anna asian häiritä.
Se toinen pesijä huomaa tilanteen ja peruuttaa pois omalta pesupaikaltaan sivuun niin, että Virkanainen mahtuu paikalle ja mies jatkaa autonsa kuivaamista siinä sivussa. Siinä sitten Virkanainen pesee Molopään kanssa rintarinnan autojaan ja kolmas puunaa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa omaansa sivussa. Kun virkanainen on pessyt ja huuhdellut autonsa ympäriinsä, hän huomaa, että katto jäi huonoksi, kun puolitoistametrinen vartensa ei sinne yllä.
Virkanainen on joku aika sitten hankkinut hienon kaalimadonvihreän mikrokuituisen pörröturkkisen autonpesuhanskan ja sillä hän sitten alkaa huiskia kattoa, että josko onnistuisi. Korvissa hänellä juuri opettaa Rammstein saksaa karjumalla, että Mein Herz brennt ja virkanaisen pää ja vähän kai peppukin nytkyy hyväksyvästi. Samalla hän huomaa, että Perhemies ojentaa kättään ja sanoo jotain. Virkanainen luulee, että Perhemies haluaa katsoa sitä hienoa kaalimadonvihreää pesuhanskaa ja antaa sen sille hymyillen. Perhemies rupeaakin pesemään Virkanaisen Hermannin kattoa. Pitkä mies. Ja kaunis. Virkanainen ottaa luurit korvilta ja kiittelee, jotta kyllä se hyvä jo on. On on. Kiitos kovasti. Perhemies vaan pesee ja pesee ja pesee. Ja hymyilee. Ja virkanainen kiittelee. Ja hymyilee.
Saa sitten Virkanainen lopulta urakkansa valmiiksi, kun Perhemies ja Molopää vielä jatkavat puunaamistaan. Virkanainen on ihan että voi pyhät pyssyt, kuinka hän ollenkaan mahtaa peruuttaa sieltä pois, kun se väli on kapea ja siinä kaksi mutkaa ja autoja parkissa reissun varrella. Virkanainen viivyttelee, jospa kompijumpi lopetteleisi myös jo pikkuhiljaa. Perhemies huomaa ongelman ja ajaa autonsa hetkeksi sivumpaan. Molopää jatkaa pesuaan ovet levällään niin, että Virkanainen ei edelleenkään pääse pois. Suivaantuneena Virkanainen käy sitten paiskomassa Molopään ovet kiinni ja lähtee. Perhemies hymyilee ja huutelee perään, että sinulla liika pitkä ja korkia auto. Vaimokin hymyilee. Kaikki kaksi lasta hymyilevät.
Molopää jatkaa vanhan vihreän farmarinsa puunaamista röllykkämaha verskan kuminauhan päällä roikkuen. Se ei sano mitään. Puhisee vaan jotain naisista ja ulkomaan pelleistä.
Jälkipuheet
Tuollaiset ystävälliset eleet ovat ihania! Minä olen niin äkäinen tyyppi, että sen öykkärin käytös jäisi kuitenkin painamaan pidempään mielessä vaikka kuinka yrittäisin muistella mukavan perhemiehen huomaavaisuutta. Millä ihmeellä saisi itselleenkin napsautettua positiivisen asenteen päälle?
Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Pertti Perusmies farmarillaan tai Artsi Amisjuntti karvanoppa-autoillaan tai Ivan Ilkeä ylenkatsovat ja päällekävelevät tuolla pesupaikalla. Eikä ollut sekään ensimmäinen kerta, kun kauniisti ja kohteliaasti käyttäytyvä, huonosti suomea murtava Ahmed auttaa.
Onneksi aina silloin tällöin näitä aurinkoja pilkahtaa. Yksi on siellä Turtolan Citymarketin kassalla.
Oli kyllä melkoinen Molopää se. Kyllä. Mutta onneksi kivat tyypit olivat taas enemmistössä. :)
Kivat tyypit pelastavat huonon päivän. Itse asiassa pelastavat koko viikon. Vieläkin muistelen lämmöllä sitä erästäkin vierasmaalaista, joka pumppasi pyörän kumini, kun itse en saanut ilmaa. Jostain syystä en ole tainnut koskaan törmätä kotomaalaisten miesten kohteliaisuuteen ja niitä sentään on prosentuaalisesti melkoisesti enemmän.
Tai sitten vaan pienikokoinen olemukseni säälittää vierasmaalaisia enemmän.
Na gut!
Mutta jos olisi niin, että sillä aikaa kun Rammstein ja
Lehár puunaavat autojaan laulaen duettona Dein ist mein ganzes Herz (operetista Hymyn maa), kokeneempi molohead tietää, että jokaisessa säälittävässä pienikokoisessa autonpuunaajattaressa asuu pieni isokokoinen autonpuunaajatar, joka ei sääliä kaipaa, saati ansaitse? Kysyn vaan.
Olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja hokea kaikkialla, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Mutta pakko nyt myöntää, että onhan niitä.
Hmph...
Puolitoistametriset ovat elämässään niin paljon joutuneet altavastaamaan, että ne on ihan kaiken säälin ansainneet.
Mutta saat anteeksi. Olen niin rakstunut nyt saksan harjoituksiin, että jo pelkkä näkeminen panee sisuskalut väräjämään. Mmmm .... ssscchhwain ...
Sano vielä jotain. Jotain, jossa on äRRRRiä.