Unelmien poikapuolivuotiskalenteri
Tämä kotoversio unelmien poikamiehestä pistää nyt perusnaista pelottamaan. Olenko miesmakuni kanssa yksin vai oikeastiko tämä on unelmien mies? En tietenkään epäile, etteikö naista kaatuisi tuon katseen edessä. Muttamutta. Maailmalla unelmien poikamiehessä on muutakin. On särmää ja muuta manttelia. On hehtaareja, ammattia , tutkintoa ja aatelisarvoja eikä ne miehetkään ole varsin saunan seinästä reväistyjä. Meilläkö kelpaa unelmaksi, kun on ... ööö ... No. En sano. Varmaan nimittäin tämäkin mies tarjoaa ihan kivan elämän valitulleen. Stukkorapatun rivitalokolmion, pation, kultaisen noutajan ja oman näppärän kaupunkimaasturin, jolla pikkuvaimo voi kuljettaa yhteistuumin ja harkiten hankitut Suvipietun ja Pyrymaarian trendikkäisiin harrastuksiin. Ei se mitään vaikka unelmien aviomies on paljon iltaisin ja viikonloppuisin pois kotoa. Ei nääs auta. Pakko on painaa niin kauan, kun on saumaa.
Kyllä ne on kuulkaa meikäläisen unelmien miehet ihan eri maailmasta. Voisin niistä vaikka poikakalenterin virkakonttoorin seinälle haluta.
Tammikuu olisi Jussi Lammen, joka pitkä musta nahkatakki jäätävässä tuulessa liehuen, parta huuruisena, nousisi rantakalliolle jäisestä merestä. Musta aukko tuijottaisi sen takaa jäässä. Tuuli taivuttaisi jykeviä mäntyjä rannalla. Helmikuu olisi Arto Nybergin, joka raikkaana katselisi rantasaunan terassilta jäiselle järvelle ja siristelisi silmiään iltapäivän kylmän auringon heitellessä timantteja hangelle. Suomen pystykorva Peni haukkuisi ulkorakennuksen nurkalla.
Maaliskuussa Juha Veijonen mustissa farkuissaan virnistäisi poikamaisesti olkansa takaa kumartuessaan moottoripyöränsä viereen talvisäilytystallissa sen näköisenä, että kohta saa ajaa sen tallista. Huhtikuussa Alan Shore katsoisi silmiin niin syvälle, että melkein unohtaisi tuijottaa, miten hyvältä se näyttäisi käsi taskussa ja puvun takki huolettomasti auki. Huhtikuun tuuli heiluttaisi burgundinpunaista silkkisolmiota. [Olenko koskaan kertonut, että rakastan pukumiehiä.]
Toukokuussa Åke Lindman katsoisi rohkean tunkeilevasti Anneli Saulin väräjävää dekolteeta ja kesäkuussa Mikko Hänninen istuisi Telakan terassilla ja joisi Unicumia eikä kerrankaan tarvitsisi puhua, sillä aavistuksenomaisesti koholla olevan kulmakarvan alta katsoisi tummasti kuiskaava sielu.
Loppuvuoden kalenteripojat ehkä myöhemmin. Tässä tuli jo melkein enemmän kuin nainen yhdellä istumalla kestää.
Jälkipuheet
No jos tuollainen sarjamurhaajan katse viehättää, niin mikä ettei tuo unelmien poikamiehestäkin käy. Mutta kyllä minä ennemmin ostaisin suunnittelemasi kalenterin, vaikka loppuvuoden poijjaat on vielä sikana säkissä.
Naiset kuulemma hakee miehestä haastetta. Tuossa katseessa sitä tosiaan on. Mikä minä olen mitään tietämään.
Loppuvuoden poikakuvista otetaan ehdotuksia vastaan.
Parahdin kauhusta ja järkytyksestä, kun näin lööpistä tämän unelman. Hiostuttavan myötähäpeän syntymiseksi ei tarvita kuin tieto ohjelman tekemisestä, en halua nähdä välähdystäkään siitä.
En oikein ymmärrä, kenelle ohjelma on kohdennettu. Olen jotenkin vinksahtaneen kiinnostunut eri ohjelmien mainostauoilla meille annostelluista mainospaloista. Niistä on huvittavaa päätellä, kenen nämä mainostajat luulevat mitäkin ohjelmaa katsovan.
Mistähän mainostajat saavat arviot kohderyhmistä. Kun nimittäin joskus ne tuntuu menevän iloisesti poskelleen. Mutta siis. Onko unelmien poikamiehen mainostauolla Activiaa, vaippoja, Tena-suojia, estrogeenivoiteita vai finnivoidetta?
Tästä ollaan muuten puhuttu ennenkin, ja silloin totesin kommentissa että meillä on täsmälleen sama rinssimaku. Mutta kuka se oli? ÄH! Jeff Goldblum? Ei. Miten voinkin unohtaa. Auttaisikohan tuo sun löytölaatikko?
Kyllä mulle kelpais myös Jussi Lammi, Paul Auster, koko Jean S. ja muutama muu tsäipäle. Clint Eastwood.
Oih, käyttökelpoinen idea. Ajatus heti kiertoon!
Zepa, Clint Itäpuuhan se oli. Loppuvuoteen tietenkin siis myös Tommi Korpela ja Jeff Goldblum ja Steve Buscemi.
Kriisi, sulla on pelottavan hyvä miesmaku. Sun listasta löytyy mun loppuvuoden pojat helposti.
Pääsiskös joku James Bondeista Mean kalenteriin?
"kulmakarvain alta puhuisi tummasti kuiskaava sielu"
Arkisista sanoistakin saadaan taidetta kun vain ne taiten yhdistellään.
Tuo "unelmien poikamies" on mielestäni painaisten poikamies: noin selkeää turn-offia harvoin näkee.
Niin onko kyse Jussi Lampi -nimisestä näyttelijästä? Ööö,
totanoin, se heppu kiinnitti mun huomiota Tampereella
aikoinaan: pyöri sellainen lukioikäinen typy (vaihtuva)
käsivarressa. Ehkä sillä on vaan paljon tyttäriä, jotka oli isin kanssa ostoksilla. Tosin toisen kanssa se pussaili suulle...että siinä meni sekin jylyn korston imago pilalle miun silmissäin.
Kyllä. Daniel Craig. Ehdottomasti.
Niin, Murphy, olisko se sitä arjen romantillistamista, kun ei elämässä oikein muuta ole kuin tämä arki.
Birdy, poikakalenterissani tammikuun poikana Jussi lampi on aika lailla sen näköisenä kuin oli roolihahmossaan V2:ssa. Siis täysin fiktiivisenä ja siksi niin ihanan juuri oikeanlaisena tammikuun pojaksi. Kieltämättä tuollaiset faktat himmentävät kuvaa.
Hyvi piisas pelkkä alkuvuos, alko jo Akkaakii huimata - ja suuta kuivaa. Kuvaha se kertoo enemmä ko tuhat sannaa. Mite paljo enemmä kertookaa kuviteltu kuva, paljo!
Näis kuvis ja tunnelmis on mukava loppuvuotta ootella, koha vaa muistat sen laatii, juuhan?
No muistanhan mie. Kuvittelen jo tässä marraskuun poikaa kolaamassa märkää ja raskasta ensilumimyrskyn tukkeamaa polun päätä. Vaikka työ on raskasta, helmeilee hänen kauniilla otsallaan hikipisarat kuin Amsterdamin timanttikauppiaan salalaatikossa tasalaatuiset timantit samettirasiassaan.
Mutta kuka hän on? Kuka on se mies, jonka selkä on kuin maasturin puskuri? Ei voi tietää, kun ei käännä katsettaan.
"Vaikka työ on raskasta, helmeilee hänen kauniilla otsallaan hikipisarat kuin Amsterdamin timanttikauppiaan salalaatikossa tasalaatuiset timantit samettirasiassaan."
Ettei vielä päälle päätteeksi työn raskaus aiheuttaisi senkin, että martti-innaslaisittain "silmistänsä putosi ristallin kirkas, jalo kyynel"?