« Makumatka | Pääsivu| Lukurauha »

Tässäpä meillä haastava arkipäivän dilemma

Joko nyt on päästy turhuuden lakipisteeseen? Atria on tyrkännyt joku aika sitten markkinoille Naposteluomenat. Siis valmiiksi paloiteltuja omenia muovirasiassa. Omenia. Paloiteltuna. Kuorimattoman omenan siipaleita muovirasiassa. Ymmärrän kolmioleivät, pekonin palat [pekonin ymmärrän vaikka se olisi valmiiksi voissa paistettu], viipaloidun leivän, pullokaputsiinon ja jopa letut. Mannapuuron kohdalla hiukan jo ehken epäröin. Mutta omenan palat!?

Mitä seuraavaksi? Valmiiksi voideltuja voikkoleipiä?

Tässä kun näitä kalorioita taas on katsellut sillä silmällä niin tulikin mieleeni, että mikähän se on täyteliäisin kalorikääryles. Mikä on se herkku, joka on tehty pelkistä raskaista ja lihottavista aineksista, jotka laskeutuvat röyhkeästi ilman häpeän häilähdystäkään lanteille pehmikkeiksi? Olisiko kinuskikastike, se itse tehty. Se, joka keitellään kermasta ja sokerista ja kiillotetaan nokareella voita. Pelkkiä kaloreita kaloreiden seassa. Eikun. Kermalikööri. Siinä on kermaa ja sokeria ja lisäksi alkoholia. Mutta toisaalta voi puuttuu.

Pekonitoffee kermalikööritäytteellä?

Jälkipuheet

Oikea metodi: "kalorioita taas on katsellut"

Pekonin ymmärtämisestä puheen ollen: Kerran oli tulla vastaan raja. Tapahtui taannoin, että yökyläpaikan emäntä oli ostanut keskellä yötä saapuville vierailleen ystävällisesti jääkaappiin valmiiksi aamupalatarpeet. Myös paketin pekonia, hurrah! Vaan kun sitä ryhdyttiin aamutuimaan paistamaan tulos oli kammottava, siis kaikkea muuta kuin pekonin olemukseen kuuluu. Pakkausta tarkemmin tarkasteltuamme selvisi, että kyseessä oli MIKROpekoni. Pekoni, joka voitiin valmistaa vain mikroaaltouunissa.

God Bless America. Elän toivossa, että tämä innovaatio ei koskaan rantaudu lähimarketin kylmäaltaaseen, vaikka rapakon takaa kaiken muun niin auliisti apinoimmekin.

Mitä valmiiksi pilkottuihin omeniin tulee, se on vain väistämätön seuraava askel valmiiiksi pussitetuista salaattisekoituksista ja kelmutetuista keittojuureksista, joissa kulkee mukana myös se yksi kukinto persiljaa.

Jaa-a, kyllä se selvä rasva on kaikken paras, seuraavaks tulee sokeri ja sitten onkin jo vuorossa näiden yhdistelmät eli just suklaa ja kaikki kivat kastikkeet, tosca, kinuski, ... Rasvan ja hiilarien yhteishyökkäys lantionseutuun on kuulemma just Se Juttu.

Veikkaisin, että kermajäätelö kastikkeella ja suklaapaloilla höystettynä on aikamoinen panostus asiaan. Mmmm!

Tämä ultimate pekkapuska-ruoka kuulostaa jo lupaavalta: kermaa, sokeria, alkoholia. Mutta voita vielä tarvitaan, ja nikotiinia mielellään, ja suolaa ainakin. Väriaineita, radon-kaasua, kännykkäsäteitä, kamaraa, nautaeläimen keskushermostoa; kyytipojaksi yli 70-vuotiaille tujaus insuliinia tai teknistä vettä... Oikein monityydyttämätön mättö olkoon tavoitteena nyt.

Kaloriat on aika ajoin katsastettava. Muuten rupiaa vierastuttamaan.

Mikropekoni. Siinäpä innovaatiota. Ei enää käriseviä pannuja, ei ikäviä roiskeita ja rasvaisia paistinpannuja. Miten olisi valmiiksi paistettu pekoni? tai soijasta tehty pekoni kasvissyöjille. En muuten yhtään ymmärrä soijanakkeja. Siis kasvisruokaa nakin muodossa. MIksi kukaan kasvisyöjä haluaisi syödä kasvikset lihan näköisinä?

Mutta jäätelö on Zepa valkoista. Ja minullahan oli taannoin se teoria, että valkoinen ruoka ei lihota. Ja jos se on kylmää, niin se laihduttaa, koska ruuan lämpiäminen kehon lämpöön vie enempi kalorioita kuin tuottaa.

Joopa Etappischwein. On hyvä muuten tosiaan kompaktisti niputtaa kaikki maasäteilyt ja seitikkimedet.

Josta tulikin muuten mieleeni tämä uusi kokkiohjelma, jossa Syrjänen ja Välimäki mukakisailevat. Viimeksi se tuuhakampitukkainen teki tomaattivettä. Melkein on turhimmasta päästä tuote se.

Ei helvata. Naposteluomenat? Tomaattivettä? MIKÄ ihmisiä VAIVAA? Voiko joku selittää? Onneksi luin omenauutisen täältä niin en ehkä saa äimistysraivokohtausta kaupassa, kun moiset omput tielleni osuvat.
Ja minä muuten in-ho-an kokki Syrjästä ja hänen nasaaliolemustaan. Tuo tomaattivesi laukaisi jonkun iljekereaktion, sori kun tulen tänne kiukkuamaan...

Kaupan pakastealtaassa on pullataikinaa. Ei siis valmiita raakoja korvapuusteja vaan pullataikinaa. Jotenkin se on vielä kieromielisempää kuin ne paistamista vaille valmiit korvapuustit ja valmiiksi tähtitortuiksi leivotut joululeivonnaiset.

Tomaattivesi meni jo ruualla leikkimisen tuolle puolen. Tomaateista puristettiin yrtinoksan ryydittämänä harsokankaan läpi vesi nautittavaksi. Ja se varsinainen tomaattiaines heitettiin roskiin. Kaikki ne namukkaat kuidut ja vihanneslihat. Vai mikä se nyt onkaan se tomaatti. Epämarja.

Syrjänen pistää totisesti muurahaiset kulkemaan selkäpiissä tehokkaammin kuin Pelkokertoimen kastematomehu.

Pekonitoffeesta lukiessa ei auta kuin jakaa eteenpäin se, minkä on juuri internetistä lukenut: Bacon Bar

Minua on aina inhottanut ne valmiit pursotettavat kermavaahdot. Tuntuu, että partavaahtoa kai siinä söisi. Niitä on kyllä ollut kauan. Ja ne pullotetut kananmunat ovat kyllä myös sellainen "uudistus" johon en ole tohtinut koskea.

Riisipuuroannos paketissaan oli tosiaan viimeinen, mihin on törmätty. Luulin, että isäntä lentää seljälleen kun näkee. Oliko siinä kanelisokerit päällä, en muista..

Just tossa mietiskelin, että milläköhän sais tähän ruhoon aidon takapuolen. Tällä hetkellä kun olen aivan perätön, kohta 27 v teinitytön ruhossa. Ehkä pekonitoffee kermalikööritäytteellä auttais. Ai, paitsi, että olen ihan kasvis. Tuskinpa auttaa, jos korvaa pekonin jollain soijakorvikkeella. Ne kun tuppaa olemaan aika rasvattomia...

Pursokermavaahto saa tosiaan korvista puskemaan savua: Oletetaan wanhanajan kalamarkkinat, oikeita muurinpohjalettuja [taino, oikeita ja oikeita, lettuja kuitenkin], tarjolla aidon päreen päällä ja mitä ne tursiikaan siihen: pursokermavaahtoa, joka sulaa valkoiseksi vedeksi heti osuttuaan letun pintaan. JÄK.

Suosittelen Merville pinkkipäällysteisiä kermamunkkeja. Niitä, joissa kerma on tuhdistettu voilla. Eiköhän takapuoli ala levetä.

Rhebok, pelastit päiväni.

Hengitä rauhassa, kyllä niille valmiille omenanpaloille on ihan oikeasti kohderyhmä olemassa: net on pikku pirpanain reissuevästä. Lapsethan ei kuoria syö, yök, ja kun normaaliomenasta kerralla uppoaa noin viidennes, niin kilohinnassakaan ei varmaan paljon häviä.

Oliskohan se ollut Pirkka, joka pari vuotta sitten toi markkinoille pussitetut naposteluporkkanat, ja sai siitä kovasti kiitosta lapsiperheiltä ja ravitsemusasiantuntijoilta. Muksut voivat huomattavasti paremmin syödessään automatkan ajan kasvispaloja karkin, keksien tai sipsien sijaan. Pisteet Atrialle valikoiman laajentamisesta!

Syökö lapsi kuoret siis, kun omena on rasiassa valmiiksi palasina.

Sitä minä hiukan myös ihmettelen, että millä ne palat on käsitelty, kun ne pysyy valkiena ja kauniina. Normaali omena paloiteltuna nahistaa melko pian kylkensä.

Elä Mea suotta pelkää, EI se valkoinen oo ihan kaloritonta :-D Mervillekin siittä vaan niin eiköhän per*epolitiikka rupee löytymään kohilleen.

Turaus sitruunamehua veteen sekoitettuna estää omenoiden ruskettumisen.

Atria on epäeettinen yritys muutoinkin, jonka einestä ei meidän taloudessa nähdä.

Omenaviipaleita muovilaatikossa. Miten olikaan sen turhan jätteen tuottamisen laita? Tuoteselosteen mukaan sisältää vain omenoita. Hämmästyttävän hyvin pysyvät tummumatta ja nahistumatta - lienevätkö ihan totuudenmukaisia tuoteselosteessaan.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa