« Me käymme joulun viettohon | Pääsivu| Uutta päin »

Onnea ja oikeaa asennetta tällekin vuodelle itse meistä kullekin

Polvenkorkuinen paarustaa toppahousuissaan posket hehkuen pitäen kurahanskalla isän kädessä roikkuvan muovikassin sangasta kiinni. Kassista sojottaa muhkean kokoisia raketteja. Äiti kantaa kahta raskasta muovikassia ja kaivaa samalla auton avaimia taskustaan. Polvenkorkuinen sipaisee nenästä roikkuvaa räkäjanaa, ottaa juoksuaskelia marketin parkkipaikan lumiloskassa ja pursuaa intoa kuin puhkupilli.

- Joko me saadaan kohta ampua? Onko kello jo kuusi? Iskä? Onko? Iskääää?
- Joojoo, oota nyt vähän. Ihan kohta. Kohta ollaan kotona ja sit ammutaan.

Äiti lastaa muovikasseja auton takakonttiin ja puhisee vihaisena.

- Hirveesti noikin maksoi. Ihan turhaa tommonen paukuttelu. Mitään järkeä. Muutaman minuutin ilosta aikuinen mies maksaa älyttömiä. Mitä ne muuten makso?

- No ainakin ne maksoi vähemmän kuin sun Q10-rasvas.
- Onhan se nyt herranjumala pikkasen eri asia. Rasvasta on hyötyä pitkään ja kiitokset seisoo lopussa.
- Joo. Mutta raketeista on iloa just nyt. Ja kato nyt tota poikaa, sekin tykkää. Elämästä pitää nauttia silloin, kun sen aika on eikä ehkä sitten joskus.
- Iskää-ä! Mennää jo.
- Joojoo. Oota vähä. Iskä käy vielä tuolla Alkossa.

--

Sairaalan ensiavussa on seitsemän maissa onneksi vielä hiljaista.

Jälkipuheet

Samaa mieltä lapsen kanssa. Joskus pitää tehdä jotakin puhtaasti hauskaa, maksaa mitä maksaa.

Joskus pitää myös käyttää järkeä vaikka se olisi kuinka tylsää lapsen mielestä. Esimerkiksi silmäklinikalla ei ole lapsella enää hauskaa, kun silmän tilalla on pelkkä lappu.

Jep, järkeä pitää käyttää, mutta sitäkin kohtuudella: jos ylivarovaiseksi heittäytyy, niin sitten ei uskalla tehdä enää mitään. Onko se elämää? Sitäpaitsi, mistä sitä tietää, ainahan sitä voi jäädä auton alle suojatietä ylittäessään (nimim. kokemusta on, kahteen kertaan).

Jos riskianalyysin kannalta ajattelisi, niin eihän kukaan harrastaisi esim. ratsastusta. En silti ikinä luopuisi niistä kokemuksista: laukasta meren rannalla, kesäpäivistä laitumella, tapaninpäivän maastoratsastuksista jne.

Kohtuus kaikessa, niin elämässä kuin kuolemassa.

Tässä nimenomaisessa opetustarinassa alleviivauksen yllä oli rakettien ampuminen humalassa ja sen seuraukset. Ja kyllä vähän sekin, että joidenkin mielestä ei ole mitään hauskaa siinä, että ammutaan taivaalle tuhannia euroja ja samaan aikaan valitetaan rahan puutetta tai asetetaan jonkun tarpeellisen tai hyödyllisen hankinta kyseenalaiseksi.

Elämää on se, että lapsenkin pitää oppia erottelemaan asioita, luopumaan, tekemään myönnytyksiä ja hakemaan hauskaa toisaalta, jos se toisaalla on tyhmänrohkeaa ja hauskaa vain siksi, että se on vaarallista tai kallista. Lapsi oppii, kun aikuinen opettaa. Ensin vain aikuisen pitää oivaltaa vastuunsa.

Tästä kaikesta voisi päätellä, että minusta rakettien ampuminen ei ole hauskaa eikä järjellistä puuhaa. Hallituissa oloissa ammattilaisten tekemänä kaunista toki. Silloinkin järjellistä vain, jos ampumiseen käytetty raha on todellakin täydellisen ylimääräistä tai sen antaman kauneuselämyksen arvoista. Harvoin on.

rahanmenoa tai hauskuutta kommentoimatta: rakettien ampuminen on hirveää roskaamista, enkä ihan oikeasti ole nähnyt montaakaan ihmistä seuraavana päivänä keräämässä niitä roskia. minusta asia on selvä. jos roskaa koko illan ympäristöä, pitää olla valmis huolehtimaan ne roskat sieltä poiskin.

Tuo on muuten totta. Jos minulla olisi valta, niin ilotulitteita saiai myydä vain niille, jotka ovat lunastaneet luvan kalliihkoon hintaan ja jolla luvalla sitten palkattaisiin siivoojia.

Mitään niin hyvää en ole toistaiseksi tulitteista keksinyt, että niille myhäilisin.

Minä tahtoisin määrätä kaikille ilotulitteille vähintään 6000% haittaveron, sillä ehkä saataisiin katettua niistä aiheutuvat terveys- ja siivouskulut. Samalla vähenisi melusaaste mukavasti, kun ei joka jampalla olisi enää varaa koko kassilliseen.
Koiratkin kiittäis.

Kylläpä täällä tiukkapipoillaan heti vuoden alusta.

Ei minua haittaa, jos joku ampuu raketteja, omia rahojaanhan siinä tuhlaa. Q10:aa ja raketteja vertaillessa tulee huomio kiinnittää myös edunsaajiin; rasva menee omaan hedonismiin, raketit puolestaan hankitaan lasta ilahduttamaan. Tuskin puhdasta altruismia, mutta enemmän epäitsekästä kuitenkin.


Koirieni puolesta toivoisin, että ilotulirytke olisi lyhytaikainen, vaikkakaan meillä ei ongelmia (tuossa asiassa) ole ollut.

Kyllä se nyt vähän pistää miettimään, kun pari päivää lukee lasten silmävammoista. Yksikin turha vamma on liikaa. ja joka uusi vuosi niitä tulee useita.

ja yksikin vaaratilanne keskustoissa, joissa ammuskelu on kielletty, on liikaa. Ja niitäkin oli useita.

Minun puolestani saa ampua vaikka taivaan täyteen omia rahojaan, kunhan se käy niin, ettei yksikään silä tai käsi vammaudu. Yhteiskunnan rahoillahan ne kuitenkin hoidetaan vaikka omilla rahoillaan ampuisikin.

Sitäpaitsi se Q10 ilostutaa perheen isää taatusti yhtä paljon tulevaisuudessa kuin äitiäkin. Olen varma, että Pasikin katselee aamukahvipäydässä keski-iän tuolla puolen mieluummin heleäihoista vaimoa kuin harmaata ja ryppyistä.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa