Näitä arjen dilemmoja päässä vaan pyörii
Miksi hammas, josta on lohjennut mäyräkoiran kokoinen palanen, tuntuu suussa isommalta kuin entinen ehjä hammas?
Miksi nimenomaan kuumavesiputki jäätyy pakkasella. Eikä kylmävesiputki?
Miksei telkkarista tule tänä vuonna mitään katsottavaa?
Miksi nukun telkkaria katsoessa mutta heti kun sammutan sen, olen virkeä kuin Activia-nainen jääkaapissa?
Miten on mahdollista, että kelloradion torkkuun sekä nukahtaa että herää?
Miksi lohjennutta hampaan puolikasta pitää koko ajan kokeilla kielellä?
Jälkipuheet
Olet nyt lähestymässä sitä rajaa, jolla on esitettävä kysymys: Onko sittenkin asioita, joita ei ole tarkoitettu meidän tietomme piiriin?
Muista mitä itse Väinö Linna kertoi kirkkoherran korostaneen hänelle, kun Väinö nuorena pääsi ripille: kirkkoherra oli muistuttanut, että vaikka rippikoulun jälkeen avautuu aikuisuuden maailma ja tuntuu että tietää ja osaa kaiken, täytyy aina muistaa että ihminen kuitenkin on tiedollisesti vajavainen olento. Papin mukaan "ihminen ei tiedä kaikkea, edes ylioppilaat eivät tiedä kaikkea."
Tätä soisin sinun pohtivan.
Opin nöyrtymään vajavaisuuteni ääreen viimeistään nyt, kun hammas lohkesi. Omenan ylivertaisuudesta hampaiden hoidossa omaksumani tieto, jonka pienenä koulukkaana oivallisesti päättelin, osoittautui siis vääräksi. Ja minä sentään olen ylioppilas ja tässä tiedossani ollut vahva.
Mihinkään ei voi enää luottaa.
Sinulla ei ilmeisestikään ole ns. neuvostoliittolaista kelloradiota. Sen kammottavaan tuut-tuut -ääneen heräävät kuolleetkin. Sen kuullessaan suorastaan kauhistuu, ei puhettakaan pehmeästä laskusta aamuun.
Eipä ole. Enää. Kyllästyin sen kammoittavaan ääneen ja pistin elämän suloiseksi: ostin Tivolin. Siinä on Ääni ja Kauneus.