Makumatka
Yksi ainoa sana, viisi kirjainta, ja tunnen, kuinka poskissa kutistaa. Ihan kuin vihlaisisi muttei kuitenkaan. Sylki täyttää suun, sormet uppoavat pehmeään kylkeen. Vedän syvään henkeä imien sen tuoksua. Tekee mieli nuolla sormet yksitellen. Aurinko kuumottaa takaraivoon, polkupyörä huolimattomasti katteellaan telineessä. Kiireessä hyljättynä. Autuus.
Vain viisi kirjainta, jotka poimin ohikulkijan tutun poljentoisesta puheesta ja lennähdän lapsuuteen. Viisi kirjainta vieraalla maalla sydänhämeessä keskellä lunta ja pimeää.
POSSO. Maailman paras munkki.
Jälkipuheet
Ook sää sit Kymijoe varrelt sinne Nässy ja Pyssy katveese eksyny?
Sielthä mie. Ja nyt tääl Nässyv varrel.
Siis tarkemmin vielä: ihan Kymijoen suistosta käsin? Aina Näsijoen varteen.
Mummo oli suistosta käsin.
Se vaan tuo "posso" on melko vesistöspesifi ilmaus - en taida tietää kun yhden joensuistoalueen jossa se on omiin korviini kajahtanut. Eikä sitä muualla taida kuulla, paitsi satunnaisen maahanmuuttajapakolaisen suusta jossain järviseudulla sitten.
Suistosta posso pesiytyi kotokotoon muutaman kymmenen kilometriä pohjoiseen. Posso kulki mukana pirkkahämeeseenkin kunnes unohtui. Miten mie sen olinkii päästäny unohtuu.
Sit mie kuistin karssun. Tai miehä muistan sen joka joulu. Sellain kova karssu, joita ostettii kilotolkul joulusin vaik olis miel tehny nallekarkkii.
Se tuo karssu karaisi hampaita paremmin kuin nallekarkki, vetelä ja venyvä. Siihen aikaan ei tarvittu hammasharjoja ja muita herrojen kotkotuksia kun syötiin terveellistä ja hampaita vahvistavaa karkkia.
Possokin kuitupitoisena perinneruokana on kansanterveydellisesti ajatellen selkeä vaihtoehto kaikelle ulkomaanhöhhölle, olen possoa sen verran syönyt minäkin että kehtaan näin sanoa.
En saa päähäni nyt, että oliko siinä mansikka- vai omppuhilloa. Tai siis punaista vai keltaista. Jotenkin punaiseen päin olisin kallella.
Joku koulussa pidetty terveysaiheinen valistustilaisuus. Juhlasaliesitelmä ja päälle tietokilpailu. Valinnaistehtäviä. Kysymys kolme: Mikä puhdistaa hampaat parhaiten? a) hammastahna ja -harja b) omena c) karkki.
Minätyttöpä olen ovela: a olisi ihan liian ilmeisen oikea vastaus, joten täytyy piillä kompa. C taas on selkeästi väärä. Oikea vastaus täytyy olla bee, omena.
Olen aina ollut hyvä logistiikassa.
Posson hillon kohdalla ei muisti palvele niin hyvin että uskaltaisi sanoa mitään mikä olisi nothing but the truth. Ettei olisi ollut kahta eri koulukuntaa, punaista ja keltaista?
Omena varmaan on oikea vastaus, se on logistisin.
Ajattelin, että posso olisi voinut olla suttua, siis kahviin upotettuja pullapitkonpaloja. Ai hitsit, kun alkoikin tehdä mieli. Noin pohjalaispirpanat opetettiin alle koulukäisinä kahvin perään.
Koulukunnat on tärkeitä ruokapuolella. Esimerkiksi maksalaatikko ilman vai kanssa rusinain. Maksalaatikko puolukkahillon kanssa eli ilman. Maksalaatikkoa vai ei.
[Ilman, ilman, koiralle.]
Laura, se oli suttua. Tai mossoa. Riippuen vähän kuka teki. Niin meidätkin opetettiin. Ja syötettiin vanha pulla siinä sivussa. Vanha pulla meni myös, kun se voideltiin voilla ja päälle kerros sokeria ja eräiden koulukuntien mukaan myös kanelia. Ja uuniin tai ei. Mutta voita piti olla niin paljon, että jos ei uuniin, niin hampaan jäljet jäi haukkuureunaan.