vaikuttava kuva, tekisi mieli sanoa jotain hienoa, mutta meninkin sanattomaksi
Onko tämä teatteria teatterin ulkopuolella vai yhteiskunnan kipupiste?
Hieno. Todella. Ei ole kyse vain yhden ihmisen kipupisteestä vaan koko yhteiskunnan.
Pidän kuvassa siitäkin, että ruskean ja harmaan eri sävyt saavat pontta keltaisesta tekstistä.
Kuva on hieno.
Kiitos teille.
Tämä ei ole teatteria teatterin ulkopuolella. Ellei nyt teatteriksi lasketa sitä, että vanhusten asema ei häävi ole. Noin yleensäkään.
Koko yhteiskunnan ja jokaisen yksilön erikseen kipupiste. Jokaisen ajallaan ja useille useamman kerran elämän aikana.
Onnistunut kipupiste!
Aivan mahdottoman upea.
Hieno ja dramaattinen kuva.Ja tää herättää myös hyvin ajatuksia katsojassa
Kiitos kaunis.
Jotenkin tuo vanhuksen alistunut ilme ja käsien rauhallinen asento kertovat, että hänen kipupisteensä ei ole jalka, joka vaatii keppiä eikä elämä, joka mahtuu matkalaukkuun. Se on jossain paljon syvemmällä.
On iltamyöhä taipaleella muuan reissumies..
Vai niin, otit sitten vaan kuvan. Olin siinä vaan huilaamassa vähän, menossa puolen korttelin päähän Koulun tuulikaappiin. Laukussa oli jallu poikineen, painoi kosolti. Siksi huili.
Perillä tuulikaapissa ei sitten ketään enää ollutkaan. Ei kameralla eikä ilman.
Jaa se oli reissumies-Enska, kun levähti. Kyllä minä tuosta oikaisin juurikin sinne tuulikaappiin päivystämään mutta siellä ketään ollut. Tietenkään, kun istuit rappusilla.
No. Ensi kerralla sitten. Autan kantamusten kevittämisessä.
Minäkin tulen näistä hahmoista aina niin surulliseksi :( (pahoittelut, jos kommentti tulee kahdesti, tämä jotakin herjaa!)
Eivätkö kommenttini tule perille? Kun painan lähetä, se palaa tähän lähetyskenttään eikä mitään tapahdu :(
Todella pysäyttävä ja koskettava hetki tosielämästä. Hieno kuva.
You Make My Day. Olen vipannut sinua haasteella, jonka löydät blogistani.
Kiitos kaikille kommentoijille. (Ja anteeksi, kommentit eivät aina hetikohta ilmesty taikka päivity taikka jotain).
Jälkipuheet
vaikuttava kuva, tekisi mieli sanoa jotain hienoa, mutta meninkin sanattomaksi
Onko tämä teatteria teatterin ulkopuolella vai yhteiskunnan kipupiste?
Hieno. Todella. Ei ole kyse vain yhden ihmisen kipupisteestä vaan koko yhteiskunnan.
Pidän kuvassa siitäkin, että ruskean ja harmaan eri sävyt saavat pontta keltaisesta tekstistä.
Kuva on hieno.
Kiitos teille.
Tämä ei ole teatteria teatterin ulkopuolella. Ellei nyt teatteriksi lasketa sitä, että vanhusten asema ei häävi ole. Noin yleensäkään.
Koko yhteiskunnan ja jokaisen yksilön erikseen kipupiste. Jokaisen ajallaan ja useille useamman kerran elämän aikana.
Onnistunut kipupiste!
Aivan mahdottoman upea.
Hieno ja dramaattinen kuva.Ja tää herättää myös hyvin ajatuksia katsojassa
Kiitos kaunis.
Jotenkin tuo vanhuksen alistunut ilme ja käsien rauhallinen asento kertovat, että hänen kipupisteensä ei ole jalka, joka vaatii keppiä eikä elämä, joka mahtuu matkalaukkuun. Se on jossain paljon syvemmällä.
On iltamyöhä taipaleella muuan reissumies..
Vai niin, otit sitten vaan kuvan. Olin siinä vaan huilaamassa vähän, menossa puolen korttelin päähän Koulun tuulikaappiin. Laukussa oli jallu poikineen, painoi kosolti. Siksi huili.
Perillä tuulikaapissa ei sitten ketään enää ollutkaan. Ei kameralla eikä ilman.
Jaa se oli reissumies-Enska, kun levähti. Kyllä minä tuosta oikaisin juurikin sinne tuulikaappiin päivystämään mutta siellä ketään ollut. Tietenkään, kun istuit rappusilla.
No. Ensi kerralla sitten. Autan kantamusten kevittämisessä.
Minäkin tulen näistä hahmoista aina niin surulliseksi :( (pahoittelut, jos kommentti tulee kahdesti, tämä jotakin herjaa!)
Eivätkö kommenttini tule perille? Kun painan lähetä, se palaa tähän lähetyskenttään eikä mitään tapahdu :(
Todella pysäyttävä ja koskettava hetki tosielämästä. Hieno kuva.
You Make My Day. Olen vipannut sinua haasteella, jonka löydät blogistani.
Kiitos kaikille kommentoijille. (Ja anteeksi, kommentit eivät aina hetikohta ilmesty taikka päivity taikka jotain).
Kiitos Himmu. Kukat tulivatkin tänään tarpeeseen.