Päivä alkoi ihan kivasti. Pientä pintasadetta ja pimeää mutta ei paha. Ei liukasta, ei lumisadetta, ei vaakasuoraa tuulta. Hyvillä mielin virkanainen livautti siis itsensä rattiin ja eikun viikko alkuun. Tahrattomin ajatuksin hän kaasutti kohti virkapaikan iloja.

Siinä vaiheessa, kun matkaa kustannuspaikalle oli vielä viitisenkymmentä kilometriä ja lunta alkoi kaataa kuin lumettajan ruutasta, olisi ehkä pitänyt alkaa suhtautua viikkoon pienesti varauksella. Tai ainakin silloin, kun virkanainen huomasi vihdoin kustannuspaikalle päästyään, että kuukauden ajan virkarakkaudella rakentamansa sivu oli totaalisen rikki eikä kukaan osannut tai halunnut sitä ehjätä ja aamulla olisi opetusta. Tai kuitenkin siinä vaiheessa, kun tiedostonhallintaohjelman huomasi hävittäneen The Tärkeitä Juttuja. Tai viimeistään ainakin silloin, kun viisi projektia ja kolmekymmentäkaksi kollegaa jokainen vuorollaan koki olevansa jokainen erikseen ja yhtäaikaa ainokaisiani ja jakamattoman huomioni ja virka-aikani kohteina. Viimeistään siinä kohdin olisi ihmisen todellakin pitänyt ymmärtää olla vastaamatta kahdeksattakymmenettä kertaa kutsuvan tuntemattoman numeron soittoon.

Ihan kiva, että väänsit vanhan miehen äänelläsi lupsakkata smooltolkkia ja kyselit kuulumisiani. Mutta ihan vaan huomioon otettavaksesi: joillekin onnettomille ihmisille niiden ajattelemattomat äidit joskus vuosia sitten tilasivat ET-lehden kolmen kuukauden tarjouksen, kun niiden kohteliaat tyttäret olivat ohimennen vastanneet kysyttäessä, että joo ihan hyvä lehti. Ihan vaan tiedoksesi ET-kauppias: kaikki ihmiset eivät tosiaankaan ole eläkeläisiä vaikka niille on joskus vuosia sitten ET-lehti kannettukin. Aamupäivällä normaalit virkaikäiset ihmiset ihan oikeasti ovat töissä. Heillä ei ole aikaa eikä halua eikä varsinkaan minkäänlaista mielenkiintoa rupatella kanssasi. He eivät halua ymmärtää hämmästynyttä huudahdustasi, että ai sinä olet töissä. Varsinkaan he eivät ole puhetuulella, kun asia on todennettu ja sinä, ET-kauppias, et ole tiedosta moinasikaan.

Älä soita. Enää. Koskaan.