Kirjoitti: mea 13:08 | Jälkipuheet (0)

Minä en pidä shoppailemisesta. Josta syystä pyrin ostamaan sen vähän, minkä ostan, kunnollista ja laadukasta ja siksi väkisinkin kallista. Tosin en pyri kalliiseen mutta se nyt vaan on. Näin olen kuvitellut minimoivani shoppailemiseen kuluvan ajan ja saavani pitkäkestoisia elämää kestäviä asioita päälleni ja kotiin.

Ainahan sitä kuvitella voi.

Toissa talvena ostetusta Luhdan talvikelejä hylkivästä toppatakista putoili vetoketjujen vetopalat yksitellen muutaman kuukauden sisällä niin että nyt on vain nysät jäljellä. Viime talvena ostetusta kalliista italialaisesta untuvatakista putoilee vetoketjun hammastuksia yksitellen. Nyt siitä ei saa toista taskua kiinni eikä huppua voi enää kiinnittää ollenkaan. Tänä vuonna ostetut vettäpitävät Gaborit eivät pidä vettä. Vajaa vuosi sitten ostetuista aivan liian kalliista Coganin silmälasikehyksistä lohkesi pala.

Ainahan sitä valittaakin voi.

Luhta olisi kyllä korjannut vetoketjut mutta olisi pitänyt lähettää takki korjattavaksi. Ja hyväähän siis ostan siksi, että säästyisin kaikelta ylimääräiseltä hösläykseltä. Italiassa tuskin silmää räpäytettäisiin ja Gaboreista en todellakaan jaksa lähteä kättä vääntämään. Se mitään auta kuitenkaan. Silmälaseista ryhdyin vääntämääm. Apua kyllä yritettiin antaa mutta samanlaisia kehyksiä nyt ei vaan ole enää koko maassa.

Miten tämä voi olla näin vaikeata.

Miten voi olla mahdollista, että liikkeissä on miljoonia kehyksiä mutta ei kaksia samanlaisia. Ja miten maailmassa on mahdollista, että vaikka niitä kehyksiä on miljoonia, niin ne ovat järjestään marttamallistoa. Ja miten kapernaakkelissa ne voi maksaa niin paljon Tähän yhteyteen en sitten ota vastaan neuvoja nettisilmälaseista. Ensinnäkin ne jos mitkä ovat marttamallistoja vuosikymmenten takaa. Mutta ennen kaikkea: minun lepakkonäölläni ja tuhannen taittovirheillä siunatut silmäni eivät todellakaan tunne sellaista käsitettä kuin varastovoimakkuus. Koska en halua pitää kolapullon paksuisia linssejä, ne on otettava ohennettuina ja karkaistuina. Koska haluan nähdä myös pimeällä ajaessa, ne on oltava heijastamattomat ja koska haluan nähdä noin yleensäkin, ne kaikki tuhannen taittovirheet on korjattava. Ja hintahan on näinollen 390 per linssi. Siinä ei paljon kehysalennukset enää auta. Etenkään, kun ne alennetut kehykset ovat järjestään marttamalliston jäännöseriä kahden vuosikymmenen takaa.

Eniten kuitenkin ihmetyttää, että miksi ihmisten päissä ja päällä näkee aina niin hyvän näköisiä laseja ja vaatteita ja kenkiä mutta kaupoissa on vain mummumarttamallistoa ja halvan näköisiä ja oloisia keinokuituisia kertakäyttötrendipelleriepuja.

Ahdistaa. Sanoisi naapuri.

Kirjoitti: mea 08:38 | Jälkipuheet (9)

Mikontalolights. Video valoshowsta ja toinen tetriksestä.

Kirjoitti: mea 19:47 | Jälkipuheet (2)

Naapurissa, Jäärästerpolku ykkösessä, on pysäköity menopelit kävelytien varteen kielletylle alueelle kymmenisen vuotta. Jäärästerlandian pysäköinnin valvojat ovat siitä mukavat rahat keränneet vuosien varrella ja leikki on jatkunut hyvässä sovussa. Talon päädyssä on saman ajan ollut Jääresterpolun ikioma lentopallokenttä, jonka sellaiseksi tunnistaa rapistuneista tolpista kahta puolen nurmikoitunutta aukiota. Kerran on yhtenä juhannuksena kentällä Jääresterpolun teekkarit pallogrillanneet sinistä lenkkiä mutta muuten kentän käyttö on ollut lähinnä koirankusetustolppatyyppistä toimintaa. Nyt Jäärästerpolkulaiset ovat keksineet vihdoin pysäköidä autonsa tälle mitään tekemättömälle kentälle pois kävelytien varresta. Onko pysäköinnin valvoja nyt siis tyytyväinen? Ei ole. Se jatkaa jääräpäisesti autojen laputtamista.

Jäärästerlandiassa piiskasi tuuli eilen illalla vaakasuoraan jäisiä pikkutikareita silmiin ja tiet olivat kymmenen sentin loskakerroksen peittämiä. Mutta se ei estänyt kunnon kansalaisjääriä juosta louskuttamasta jalat polviin asti kurassa silmiä siristellen vasten pimeyttä ja tuiskua. Koko yön jatkunut lumisade oli aamulla peittänyt Jäärästerlandian kadut, kadun varret, bussipysäkit ja kusitolppaparkkipaikan autot reilulla lumipeitteellä. Mutta sepä ei tietenkään estänyt kansalaisjääriä puskemasta valottomilla polkupyörillä auraamattomia pyöräteitä myöden töihinsä. Jotkut laiskimmat seisoivat polviin ulottuvassa lumihangessa bussipysäkeillä. Kiireisimmät jäärät ottivat hangesta nelipyöräisen kulkupelin mutta eivät tietenkään kansalaisuskollisina harjanneet lumikerrosta pois. Lähteehän ne pyyhhkijöilläkin. Eikäpä siellä mitään näkemistä ollutkaan, kun autotietkin oli auraamatta ja lunta satoi sokeanaan lisää. Mikä ei tietenkään estänyt kansalaisjääriä ohittelemasta toisiaan kaistojen väliset pöykyt pöllyten.

Jäärästerlandian puhtaanapitolaitoskin oli jo kahdeksan maissa auraamassa. Siellä ne puskivat kävelytietä puhtaaksi lumesta. Sitä samaista tietä, jota kukaan ei ole koskaan kenenkään nähnyt käyttävän edes kesällä. Muita teitä auroivat sen verran, että pahimpaan ruuhka-aikaan puskivat noilta käyttämättömiltä kävelyteiltä syntyneet lumivuoret vilkkaimpien risteyksien poikki toiselle puolen katua olevalle bussipysäkille. Ja tietenkin siirtelivät traktoreitaan ruuhkan keskellä kiirehtäen auraamaan muita käyttämättömiä kävelyteitä. Ja ihan oikein. Kyllä ne autoteiltä lumet liiskaantuu muutenkin mataliksi.

Talvi ei siis taaskaan yllättänyt Jäärästerlandian kansalaisjääriä. Aina valppaina he pääsivät kaikki töihinsä lähes ajoissa haukkumaan yhteistuumin kaikki etniset linja-autokuskit, jotka jääräpäisesti tervehtivät hyväthuomenet iloisesti hymyillen vaikka kukaan ei koskaan heille vastaa. Ihme etnisiä jääriä. Eivät opi ihmisten tavoille.

Kirjoitti: mea 10:11 | Jälkipuheet (0)

Haasteet ovat vähän kuin hammaslääkärin kutsukirjeet: ilman niitä ei tule lähdettyä vaikka kuinka tietää, että välttämätöntähän se on ja jälkeen päin on hyvä mieli. Onneksi siis Virkasisko ja naapuri lähestyivät tahoiltansa haastehanskat kourassa. Niinpä kävin kilauttamassa osuuteni joulupataan. Kiitos teille siis hyvästä mielestä.

Ja eikun hyvä kiertoon. Etappisika, Murphy, Pastanjauhaajat ja kaikki Valokuvatorstaajat, tuntekaatte itsenne velvoitetuiksi kantamaan roponne pataan. Ja potiksihan valitaan siis se "Bloggaajat".

Kirjoitti: mea 19:44 | Jälkipuheet (6)