Minä en pidä shoppailemisesta. Josta syystä pyrin ostamaan sen vähän, minkä ostan, kunnollista ja laadukasta ja siksi väkisinkin kallista. Tosin en pyri kalliiseen mutta se nyt vaan on. Näin olen kuvitellut minimoivani shoppailemiseen kuluvan ajan ja saavani pitkäkestoisia elämää kestäviä asioita päälleni ja kotiin.

Ainahan sitä kuvitella voi.

Toissa talvena ostetusta Luhdan talvikelejä hylkivästä toppatakista putoili vetoketjujen vetopalat yksitellen muutaman kuukauden sisällä niin että nyt on vain nysät jäljellä. Viime talvena ostetusta kalliista italialaisesta untuvatakista putoilee vetoketjun hammastuksia yksitellen. Nyt siitä ei saa toista taskua kiinni eikä huppua voi enää kiinnittää ollenkaan. Tänä vuonna ostetut vettäpitävät Gaborit eivät pidä vettä. Vajaa vuosi sitten ostetuista aivan liian kalliista Coganin silmälasikehyksistä lohkesi pala.

Ainahan sitä valittaakin voi.

Luhta olisi kyllä korjannut vetoketjut mutta olisi pitänyt lähettää takki korjattavaksi. Ja hyväähän siis ostan siksi, että säästyisin kaikelta ylimääräiseltä hösläykseltä. Italiassa tuskin silmää räpäytettäisiin ja Gaboreista en todellakaan jaksa lähteä kättä vääntämään. Se mitään auta kuitenkaan. Silmälaseista ryhdyin vääntämääm. Apua kyllä yritettiin antaa mutta samanlaisia kehyksiä nyt ei vaan ole enää koko maassa.

Miten tämä voi olla näin vaikeata.

Miten voi olla mahdollista, että liikkeissä on miljoonia kehyksiä mutta ei kaksia samanlaisia. Ja miten maailmassa on mahdollista, että vaikka niitä kehyksiä on miljoonia, niin ne ovat järjestään marttamallistoa. Ja miten kapernaakkelissa ne voi maksaa niin paljon Tähän yhteyteen en sitten ota vastaan neuvoja nettisilmälaseista. Ensinnäkin ne jos mitkä ovat marttamallistoja vuosikymmenten takaa. Mutta ennen kaikkea: minun lepakkonäölläni ja tuhannen taittovirheillä siunatut silmäni eivät todellakaan tunne sellaista käsitettä kuin varastovoimakkuus. Koska en halua pitää kolapullon paksuisia linssejä, ne on otettava ohennettuina ja karkaistuina. Koska haluan nähdä myös pimeällä ajaessa, ne on oltava heijastamattomat ja koska haluan nähdä noin yleensäkin, ne kaikki tuhannen taittovirheet on korjattava. Ja hintahan on näinollen 390 per linssi. Siinä ei paljon kehysalennukset enää auta. Etenkään, kun ne alennetut kehykset ovat järjestään marttamalliston jäännöseriä kahden vuosikymmenen takaa.

Eniten kuitenkin ihmetyttää, että miksi ihmisten päissä ja päällä näkee aina niin hyvän näköisiä laseja ja vaatteita ja kenkiä mutta kaupoissa on vain mummumarttamallistoa ja halvan näköisiä ja oloisia keinokuituisia kertakäyttötrendipelleriepuja.

Ahdistaa. Sanoisi naapuri.