Adblokkausta
Adblokkasin yli vuosi sitten itseni asentamalla mainosten eston. Aluksi se oli ilmeisesti liian heiveröinen, koska ei kaikin ajoin tehonnut vaan mainoksia puski läpi. Sitten siirryin järeämpään versioon ja mainosten tulo loppui. Vaikka minulle hiukan naureskeltiin estoni järeyttä, se toimi ja olin tyytyväinen. Viime viikonloppuna oltuani muutaman päivän poissa oli kuitenkin joku spämmin kantaja lähtenyt päästään ja päättänyt, ettei häntä tuommoiset estot estä. Hän oli repinyt ovestani sen puolikkaan A4:n kokoisen EI ILMAISJAKELUPOSTIA -kyltin pois ja kaatanut luukusta eteiseni lattialle mainospostia sydämensä kyllyydestä. Annoin itseni ärsyyntyä kantaessani paperinkeräykseen sylillisen joulumainoksia.
Ärsytyin silloinkin, tai ehkä pikemminkin pelästyin, että koneeni on kaapattu, kun silmilleni reväytettiin tässä taannoin näytöllinen mainoksia Taloussanomiin mennessä. Nyt ei rävähdä. Liekö oletettavan runsas kritiikki vaikuttanut tai sitten se oli vain kokeilu. Tiedä häntä. Jotainhan lehtien on tehtävä elääkseen. Ilmaisia lounaita ei ole. Joko sen maksan minä tai joku muu. Jos en halua maksaa, minun ei pidä ärsyyntymän. Voin yrittää adblokkaamalla minimoida mainosten määrän mutta aina joku jossain keksii uuden keinon päästä tietoisuuteeni. Ymmärrän sen ja hyväksynkin. Se on pelin henki ja jos haluan pelata ilmaiseksi, hyväksyn sen. Jos haluan mainoksettoman version, maksan siitä. Minut altistetaan toki silloinkin mutta rauhoittelen itseäni sillä, että näin maksan vähemmän.
Työssäni törmään joka päivä kummalliseen oletukseen, että kaikki, mikä on netissä, on ilmaista. Näin olettavat korkeasti koulutetut, fiksut ihmiset. Mutta he ovatkin niitä sunnuntaina kultalusikka suussa syntyneitä, jotka eivät ole lounaistaan tottuneet itse maksamaan. Silti. Ihmettelen. Selitettyäni systeemejä nyt muutaman vuoden, alan taipua ärsyyntymään ihmisten ahneudesta ja loputtomasta oman navan tuijottelusta.
Kilpajuoksuni mainosten kantajan kanssa jatkuu. Liimasin eilen ulko-oveeni maltillisen kokoisen kohteliaahkon Ei kiitos mainoksia -lapun.
Jälkipuheet
ilma, jota hengitämme, koostuu typestä, hapesta ja mainonnasta, sanoi robert guérin, mainosmies. me olemme mainonnassa korviamme myöten.
milloin tuo maanvaiva muuten ilmestyi? milloin pärähti ensimmäinen mainos silmille? kirjailija ja mainosmies armas j. pullan mielestä se alkoi jo paratiisissa, jossa käärme kiistämättömällä menestyksellä mainosti hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää eevalle.
jos opetuslapset olisivat pullan mukaan olleet mainoshenkisempiä, he olisivat suunnitelleet jeesukselle sellaiset sandaalit, joiden pohjiin naulatut nastat olisivat painaneet erämaan hiekkaan sanat SEURAA MINUA!
Elämääsi voisi helpottaa myös valmiiksi suunniteltu, printattavissa oleva kyltti:
http://www.kyttaajat.net/lomakkeet.shtml
(rullaa vähän alemmas, huomaat kyllä, mitä tarkoitan)
Ylioppilaskylässä olen bongannut mm. seuraavia variaatioita teemasta:
"Ei mainoksia! Lukutaidottomat kölihaalataan!"
"Ei mainoksia ellet halua päästä hengestäsi."
"Ei ilmaisjakelua ja mainoksia! JO RIITTÄÄ!"
"Niistä mainoksista sen verran että ei niitä kiitos."
Noinhan se on, Meri. Mainostajan ja kuluttajan välillä käytäneen ikuista hienosäätöä, missä kulkee kuluttajan sietoraja. Sietorajan kasvattaminen lienee mainostajan missio.
Haa Laura. Olinkin vallan unohtanut kyttääjät. Taidankin ruuvata tuon "Ei mainoksia - kameravalvonta" sekä "Virheellinen säilytys kielletty" että "Kameravalvonta - liiku hitaasti".
Ja alle vielä "Lukutaidottomat kölihaalataan". Aivan loistavaa Ugus.