Eräälle blondille oli autokauppias näyttänyt pissapojan paikan. Naureskellut oli vielä, että neitokaisen ei sitten muuta tarvitse autosta tietääkään. Ensimmäisten kurakelien vajennettua pyyhinnesteet minimiin muisti neitokainen hyvinkin, että kauppias oli jotain kahvaa vasemman polven tienoilla silloin näyttänyt. Aikansa polven tienoon kojelauladalta tyhjää hamuiltuaan neito päätti turvautua manuaaliin.

Pissapoika-sanaa ei tietenkään hakemistossa ollut, joten hän nokkelana tyttönä keksi hakea lasinpesua. Sekään ei auttanut. Siis mikä? Lasinpyyhkimet?. Ei. Aijjoo, tietenkin tuulilasinpesu. Hakusana kertoi, että pyyhkijän sulat pitää vaihtaa aika ajoin ja veteen pitää lisätä pesuainetta. Kylläkyllä, kai tuon nyt tiesi blondikin mutta miten sinne pellin alle pääsee? Niin, siis konepellin, päätteli neitokainen ja siellähän se kuva kahvasta oli. Ja kahvahan oli, ihan niin kuin neitokainen muisti kauppiaan näyttäneen, juuri siinä vasemman polven kohdalla. Onhan se kumma, ettei tuollainen sininen kahva erotu, ajatteli neitokainen ja oikein taskulampun valossa uudestaan katsoi. Ei löytynyt sinistä kahvaa, ei, vaikka kuinka katsoi. Onneksi löytyi kuitenkin musta, saman mallinen kahva.

Minä olisin toki tiennyt, että ohjekirjassa aina puheinen osa on merkitty siniseksi.

Turistibussista purkautui kikattava tyttölauma puolimatkan tauolle huoltoasemakeskittymän baariin.
- Iik, kattokaa hei. Eikö oo i-h-a-n-a, kirkuivat tytöt ja osoittelivat Hermannia. Toiku olis vielä vaaleenpunanen.