Joulu mielellä
Korpporaatiossamme on harjoitettu vuositolkulla joulun alla leikkaa-liimaa-askartele-päiviä joulukorttitalkoiden parissa. Säästösyistä on kortit mestaroitu itse polttaen siinä tietenkin työaikaa luvalla luvattoman paljon. Monisatainen korttipakka on sitten kiertänyt useampian kymmenien korpporaatiolaisten pöydillä saamassa omakätisen nimikirjoituksen, jonka jälkeen joku on vielä käsinkirjoittanut kuoriin osoitteet. Rahaa ja aikaa on siis poltettu paljon. Tyhmää ja tarpeetonta touhua. Tänä vuonna päätimme repäistyä irti tuosta tolkuttomuudesta ja lahjoittaa hyvänjarauhallisenjoulun toivotuksiin sekä yhteistyökiitoksiin varatut rahat hyvään tarkoitukseen.
Laskeskelimme varovaisesti, että pystyisimme koko Korpporaation korttirahoilla palkkaamaan ainakin kolme henkilöä kuukaudeksi ulkoiluttamaan mummuja Koukkuniemeen. Muttamutta. Korpporaation rahapussin ja kirjanpidon vartija ilmoitti, että ei onnistu. Ne kunnääs ne korttirahat ovat budjetoidut korvamerkittyinä juurikin ja vain korttien ja korttitarvikkeiden ostamiseen ja lähettämiseen. Siispä nyt keräämme keskuudestamme rahaa omista pienistä tilipusseistamme, jotta saisimme palkattua edes yhden ulkoiluttajan viikoksi.
Ja arvatkaapa, ilmoittiko Korpporaatio ilmoittavansa ylpeänä joulun alla, että on lahjoittanut korttirahat hyvään tarkoitukseen. Siis ne rahat, joita ei voi käyttää. Tai mistä minä tiedän, kuinka hyvään tarkoitukseen nimenomaan ne rahat menee.
Jälkipuheet
Hm - mikähän on mummojen ulkoilutusta parempi ajatus? Mutta aika hyvä idea tuo tuolla linkin takana. Jo joulukorttien pelkkä lähettelykin on tosiaan työpaikoilla yksi joulustressin turhimmista aiheuttajista, saati sitten väkertely!
Tuntuu hurjalta, että jossakin työntekijät askartelevat joulukortteja työajallaan. Laskekaapa huviksenne, paljonko kortteja saa jo parin työtunnin välillisillä ja välittömillä kustannuksilla. Ja se aikahan on poissa asiakaslaskutuksesta, jolloin vahinko on moninkertainen.
Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää.
Tuotapa joo.
Itse olen sellaisessa byroossa töissä, jossa ihan virallisen valvontakomission luvalla on myös askarreltu paskarreltu milloin mitäkin - tosin osalla meistä se liippaa niin lähellä normaalia propelihattutyönkuvaa, jotta eipä tuo ole haitannut.
Jos laskemalla laskee, niin tolkutonhan se on kovalla rahalla maksettuja, vielä usein korkeasti koulutettuja työntekijöitä saksien varteen istuttaa (se kun on kallista ja "tuottavasta" työstä pois), mutta voihan sen ajatella niinkin, että onpahan työnkuvassa kerran vuodessa jotain vaihtelua - jos meinaan työnkierto ei muuten onnistu.
Ja kai se antaa siitä firmasta/organisaatiosta vähän inhimillisemmän kuvan, jos ihan vaivaa on esimerkiksi korttien muodossa nähty. Tosin tuo idea muusta muistamisesta on myös kannatettava, jos haluaa olla innovatiivinen ja välittää laajemmalti iloa ja valoa.
Niin, jos kyse on eurokansallisista rahoista ja hankkeista, niin niissähän sitä tehdään vain justiinsa sitä, mitä on luvattu ja mihin on budjetoitu - jos muutoksia ruvetaan väkräämään, niin siinä palaa useampikin korttiraha. Kyllä byrokratia on mukavaa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että joulukortit sekä työ- että yksityisperäisesti ovat ahterista. En harrasta. Hirveä stressi. Muistaa voi muutenkin. Ja pitää.
Pasi, huoli pois. Askartelu on istutettu vähän niin kuin työkykyä ylläpitäväksi toiminnaksi ja tehty tosiaankin ylimmän johdon siunauksella ja toivomuksesta. Syinä e.m. työkyvyn ylläpito, mutta myös hyvän mielen lähettäminen yhteistyökumppaneille. Ehkä se rahallinen säästö ei ole aina ollut pääasia. Paitsi silloin, kun kortteja kierrätettiin ja tehtiin edellisvuoden kaksiosaisista yksiosaisia uusiokortteja. Pakko ei ole ollut askaroida. Net teki kun osasi, viitsi ja oli mahdollisuus. Vähän niin kuin enemmän kuin se kaupan korttihan se nyt kuitenkin on.
Mutta koska virkasiskot haluavat levittää hyvän mielen iloa laajemminkin, päätimme tehdä nyt näin. Harmi vaan, että kortteihin merkittyä rahaa ei voi käyttää "kortteihin". Joskus enemmän kuin hämmästyttää, miksi asiat tehdään niin vaikeiksi. Saman korporaation rahojahan ne ovat.
Mutta pääasia on, että ainakin yksi mummu saa viikon ajan nauttia linnunlaulusta tai mitä nyt sitten ikinä silloin sattuu ulkoilmassa olemaankin.
Mea,
Voi kiitos upeasta kynäilystä ja kauniista kuvista. Täällä Sirkuksessa olen tyrskähdellyt ja hymyillyt juttujasi lukiessa, onneksi on hiljainen päivä ja olen melkein yksin Sirkuksessa. Yhdeltä istumalta oli pakko lukea marraskuu 2007.
Kiitos päivän piristyksestä.
Voi kuule Sukulaissielu. Tuollaista palautetta lukiessa muuttuvat velat saataviksi. Kiitos!