Kirjoittaminen käy nyt kuin tanssi
Joskus sata vuotta sitten oltuani ensimmäiset pari tuntia kilpatanssikurssilla huomasin, etten osaa enää tanssia luontevasti sitä vanha normaalia vääntöä enkä uusia askeleitakaan. Ennen niin luonnikas tanssi muuttui väkinäiseksi pilkun paikan viilaamiseksi. Sen parituntisen jälkeen olen kärsinyt aina tanssittavaa musiikkia kuullessani pakottavaa tarvetta laskea rytmiä ja löytää se isku, jolla vasen tai oikea jalka lähtee liikkeelle. Teorian jalkauttaminen parketille otti aikansa eikä koskaan täydellisesti irrottanut otettaan. Onnistun edelleenkään olemaan ajattelematta musiikin ja tanssin liittoa vain hyvin harvoin. Tosin erittäin harvoin enää edes kokeilen käytännössä.
Kävin verkkokirjoittamisen opissa ja nyt kirjoittamiseni sujuu kuin tanssi. Ennen annoin kirjoittamisen virran vuolaana tulla. Nyt keskityn ottamaan huomioon, että jo otsikossa pitää kertoa pääasia. Ja että ensimmäinen lause on ainoa tärkeä, koska lukija noteeraa vain ne ja ehkä korkeintaan ingressin. Yhdyssanoittamista [jepjep] pitää muistaa välttää ja rinnasteisten asioiden ja ilmaisujen [sic!] käyttö on lopetettava ja lauseet pidettävä lyhyinä. Näistä huolimatta pitää löytää jokaiseen kirjoitukseen syy, koukku ja inhimillinen ote. Ja tämä kaikki yhdelle näytölliselle. Silti pitää hyväksyä tosiasia, että suurin osa ei lue juttua loppuun. Vaan kun liian vahvana on takaraivossa luteriaanisena painolastina koulun ainekirjoituksen opit, joiden mukaan asiaan ensin johdatellaan blaa blaa ja sitten blaa blaa käsitellään ja blaa blaa syvennellään ja lopuksi tsädäm vedetään langat yhteen ja päästään sanomaan se, mitä halusi sanoa. Nyt valssaan tässä vanhan ja uuden välimaastossa laskien itsekseni tahtia.
Katsottuani Google Analyticsin tilastoja oli karu totuus pakko hyväksyä: keskimäärin sivuilla viivähdetään reilu sekunti. Keskiviikkoisin ja torstaisin sentään vähän päälle 2 sekuntia. Eli sen otsikon verran. Nyt olisi siis opittava tanssimaan teorian mukaan. Viisainta tietenkin olisi lopettaa tämä valssaaminen turhana touhuna. Tosin onneksi 13% lukijoistani käyttää aikaa enemmän kuin minuutin, joten ehkä joku luki tänne asti. Kiitos sinulle, pelastit päiväni. Hukkaan ei siis mennyt tämäkään kirjoitus.
Jälkipuheet
Eipä kestä.
Lopussa kiitos seisoo.
Nikke, laskin tosiaan jonkin verran teidän ruokakunnan varaan.
b., kiitos. Naapuriapuun voi näemmä myös aina luottaa.
Montako kertaa se tulee sanoa: Mikään maailmassa ei ole niin arvokasta kuin asiantunteva ja itseä tanssitaitoisempi vertaistuki. Vaikka sitä sitten pitäisi etsiä rivien välistä.
Nim. Seven seconds
Enpä taaskaan suotta laskenut. Ja juu, rivien väliin on hyvä sijoittaa koukkuja älykkäämpiä lukijoita varten, jotta hekin viihtyvät ja etenkin tulevat toiste.
Siksi tuo tanssitaito. Sillähän voisi olla vaikka viihdearvoa virkasiskojen keskuudessa.
Alle minuutti meni loppuun asti lukemiseen.
Valssi jatkukoon. :)
Hienoa. Hetken jo luulin, että täytyy alkaa harjoitella tankotanssia. Siitä kuulemma järjestetään kursseja. Eilen näin telkkarissa.
Luin loppuun asti minäkin.
No just. taitaa ollakin se 13% pikkuhiljaa koolla.
Ja nyt seuraa kanta-asiakkeille kanta-asiakaspoonus: paitsi että osaan tanssia, saan kämmenet lattiaan polvet suorina seisten.
Mea hyvä, sinun kirjoituksesi eivät mene milloinkaan hukkaan, päivän jos toisenkin ne ovat sen sijaan pelastaneet. Lämmin kiitos.
Voihyvänenaika. Tässähän vallan nolostuu. Kiitos.
Ja nomutta, eihän tämä valssaaminen tosiaan mitään antaisi, ellen uskoisi, että joku lukee viimeisenkin rivin.
Mitä niihin sekunnin verran viivähtäneisiin tulee, on syytä olettaa, että juuri Menopaussi kerää melkotavalla sellaista hakukoneyleisöä, jonka kiinnostuksen kohteena eivät ole alkuunkaan virkasiskon mietteet maailmanmenosta vaan joku ihan muu, kuten se menopaussi.
Totta. Menopaussin jälkeen eniten on haeuttu sanoilla ikävä, napalanko, vallattu vinttikomero, Tua Tikkanen ja Satu Silvo alasti. Sitten on se vakiosuosikki: mitä nainen haluaa.
Viime aikojen nousija hakusanana on itse vuokraisäntä, Mikko Saari. Taitaa olla tulossa julkkis tästä meidän kirjailijaisännästä.
Täytynee lähiaikoina ryhtyä miettimään tätä tarjontaa. Muutaman ikävä napalanko vallatussa vinttikomerossa -aiheisen postauksen saanen aikaan mutta Satu Silvon alastonkuvia en taida kopiraittia rikkomatta saada. ja kunpa tietäisin, niin heti kertoisin, mitä nainen haluaa.
Mikkoon tarjoan aina vähintäänkin linkin. On hän sen verran hyvä tyyppi.
Elä vaa luule jottei myö luvettas, höh. Verkosha myö vast ta-va-taa-kii. Mie ainakii luven nää vaihevuuvet ain loppuu astikka.
Mie oon täst siun ilmotuksest nyt kyl hirviän hyväl mielel. Niin, ja siun toi lokin nimi on kyl maailman paras.
Niin.
Jos lukijoistasi olet huolissasi, murehdipa miten se Murphy joskus pääsee tästä koukusta irti. Vuosikaudet on tullut luettua miltei joka ainoa päivä.
Muistan ulkoa kaikki Huittisten jättiukonputket, ja se tasan toissavuotinen kirjoituksesi kynttiläviennistä oli paras kaikista.
On ollut juttua sokeasta tädistäsi ja Tirvan tanssilavasta.
Kertomuksia Budabestista, pohdintaa työelämästä. Kertomus matonpesun haitallisesta vaikutuksesta kädelle ja se Marttikolari.
Onko jossain saatavissa measubuteksmetadiinihoitoa?
Nuo sekunnin käynnit voivat johtua myös sellaisista urpoista kuin minä, jotka eivät osaa tilata blogeja, vaan pitävät niitä Favorites-kansiossa ja piipahtavat joka aamu tarkistamaan oletko ladannut uuden kirjoituksen sivuille. Jos et ole, sekunnissa ehtii poistua jo toiselle blogille.
Murphy, muistat pelottavan hyvin kaiken. Paremmin kuin minä itse. Toivottavasti kukaan muu ei ole tehnyt noin tarkkaa havainnointia. Huh.
Ja uskolliselle Lukijalle kiitos.
Urpokuntaa minäkin, en edes tiennyt että blogeja voi tilata...
Ja sekunnin visiittien tuotannossa ihan urakkatyöläinen: tosi tylsän työpäivän aikana niitä saattaa kertyä pahimmillaan toistakymmentä. ;-)