Tien päällä
Tiedättekö, mikä minua nyppii liikenteessä. Tai siis aika-ajoin monikin asia. Mutta päivittäisen näppylän nostatan muutamien kanssa-autoilijoiden oudosta tavasta hiljentää ajonsa mateluksi aina lähestyttäessä punaisia valoja. Ja tarkoitan siis t-o-d-e-l-l-a hyvissä ajoin. Puhumme kilometreistä [ainakin siltä se tuntuu]. Tuskin on edellisistä valoista päästy, kun ennakoiva autoilija alkaa jo jarrutella. Työmatkani varrella on seitsemät liikennevalot ja ilmeisesti lähiössäni asustelee mansesterin hidastusautoilijoiden kerho. Siellä nimittäin tuntuu olevan jonkinlainen kilpailu käynnissä siitä, kuka pystyy punaisiin valoihin lainkaan pysähtymättä suoriutumaan koko matkasta. Oikeasti hei. Tuommoinen rähmyäminen hidastaa muutenkin tukkoista työmatkaliikennettä.
Oman panoksensa näppylöittelemiseen antavat sitten tuolla pidemmän tien päällä nämä mökkimatkalaiset ja lähinaapuriin kahville poikkeilevat lyhytmatkaiset mummut ja papat, jotka köröttelevät satasen alueella kahdeksaakymppiä jo hyyyyvissä ajoin ennen kääntymistä. Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos se mökkitie vaikka sattuisikin tulemaan yllättäen puun takaa vastaan kahtakymmentä kilometriä aiemmin kuin menneinä kolmenakymmenenä vuotena. Ei voi tietää.
Kysyy hermoja tuolla tien päällä ajella nykyisin. Jos ajaa sallittuja nopeuksia, niin eikö ryyhkäise mielenosoituksellisesti roikkumaan joku bemari tai volvo puskuriin kiinni. Pahimmoillaan ryöväkkeet vilkuttelevat valoja ja sitten ampaisevat renkaat savuten merkitseviä katseita mulkoillen ohi. ja tietysti ihan siihen konepeltiin kiinni itsensä tilkiten. Ja kyllä. Olen ottanut mahdollisen mittaripoikkeaman huomioon ja ajelen hiukan päälle sallitun. Elä siinä sitten ristillisesti. Joko ajat ylinopeutta ja olet kuin et olisikaan tai sitten ajat ali niiden köröttölijöiden perässä ja olet edelleen kuin et olisikaan tai ajat sallittua ja olet kuin et olisikaan.
Eikö hieno sana ole tuo poikkeama. Enää ei tarvitse olla negatiivinen ja puhua virheistä. Onhan lempeämpää sanoa vaikka mittaripoikkeama kuin mittarivirhe tai hoitopoikkeama eikä hoitovirhe.
Hermannissa on muuten aivan mahtava soitin: se madaltaa ja nostaa ääntään moottorin äänen mukaan. Lisäksi siinä on ämpärisoitin: minulla on nyt koko musiikkikirjastoni poltettuna matkamusiikiksi. Ei tarvitse kahta kertaa samaa kappaletta kuunnella kuin vasta kahden viikon reissun taituttua. Joten minulla on kyllä aikaa vaikka körötellä.
Jälkipuheet
Niin.
Taidetaan nykyään opettaa autokoulussa säästävää ajotyyliä, johon kuuluu hitaat kiihdytykset ja jouhevat moottorijarrutukset. Itsekin koetan ennakoida valojen vaihtumisen siten että saisin mennä kakkosella tai kolmosella koko välin.
Se hitaasti mateleva autoilijahan pääsee samassa ajassa, ellei nopeammin niistä valoista läpi, kuin jos menisi nopeasti ja odottaisi vaihtumista. Ongelma on takana tuleva jono, joka saattaa olla toisissa valoissa jotka eivät ole synkronissa.
Se että se valo vaihtuu keltaiseksi kesken risteyksen läpi virtaavan jonon, ei syypää ole se pysähtymättä madellut ensimmäinen kuski vaan valojen ohjausysteemi.
Ihan oikeasti kyllä mukavampi ja stressittömämpi on mennä lötkötellä hissun kissun valoihin niin että ne juuri sopivasti vaihtuu, kuin revitellen ja pysähtyä siihen eteen odottamaan yläviistoon kurkoitellen valojen vaihtumista.
Kyllä kaikkein paras on ajaa reipasta vauhtia vihreällä aallolla ilman mitään hidasteluja ja pysähtelyjä. Tosin mahdotonta Tampereella. Sekä vihreä aalto, että reipas vauhti.
Koska valojen välinen matka on niin ikipieni, niin yksillä vihreillä ei mahdu siihen väliin kuin yksi tai pari autoa, koska se lötköttelijä on varannut eteensä kolmen auton mentävän aukon. Sitten kun jalankulkijat vielä ylittävät samaan aikaan vihreillä, niin ....
Parasta ja hermoja säästävintä olisi rivakka meno mutta ei kuitenkaan agressiivinen.
No, toisaalta mulla mikään kiire olekaan.
Asiaa. Olen jo vuosikaudet kiroillut täällä Turussa tuota samaa ilmiötä. Vaikka ois kuinka mukavaa "lötkötellä hissun kissun", niin kyllä ottaa lötköttelijän perässä ajavaa pattiin, jos ois vaikka menossa vasemmalle kääntyvien kaistalle, joka alkaa vasta hiukan ennen risteystä. Hyvin ehtisi vihreälle nuolelle, jollei joku "Murphy" lötköttelisi siinä edessä tulppana... (ei millään pahalla eikä henkilökohtaisesti). Stressittömämpää muka...
:D aivan loistava nimi sun sivulla: ÄKSY - Ragaistus tymille! saattaako tuota paremmin sanoa.
Juurikin tuo kääntyvälle kaistalle pääsemättömyys on se juttu, joka viimeksi eilen harmitti.
Pitkästä aikaa kirjoittelen, mutta nyt on sanottava, että asiaapa puhut. Ei kaupunkiliikenteessä saa hidastella.
Kaupungissa pitää ajaa ripeästi eikä miettiä mitään ennakoivaa tyyliä, ei ainakaan valo-ohjatuissa paikoissa. Eikös noissä autoisa ole jarrut, joilla voipi jarrutella, jos eteen sattuu punainen valo? Ja vihreän vaihtuessa voisi ottaa mallia formuloista: kun vihreä valo syttyy, niin KAIKKI lähtevät ei vaa se ensimmäinen. Nykyisinhän vaan se ensimmäinen lähtee ja toinen jonossa vasta sitten kun ensimmäinen auto on saatu liikkeelle ja kolmas kyttää sitä toisen auton liikkumista jne.
Niin.
Hissunkissun lötköttely kunniaan. Hätähousut jotka ohittelevat maantielläkin, seisovat yleensä seuraavassa risteyksessä edessä tukkona hetken päästä.
Jarrut ovat energian tuhlaajia niin kauan kuin niistä ei ole tehty akun lataajia.
Eihän tässä kiirettä ei. Mennään rauhassa ja katsellaan josko sopivasti valoihin sovittaisiin. Niinhän sitä hevosillakin aikoinaan.
Jahka tässä nyt ehtii ja ja ykkönen silmään vasta kun vihreä kunnolla palaa. Sitten rauhallisesti revittelemättä liikkeelle kytkintä luistattaen, eihän tässä hoppua suurempaa ei.
Hep, ennakoivan ajotyylin edeltäkulkukija täällä. Sisäistin jo vuonna karjalanpaisti kevarikorttiin tahkottua katselemaan katua koko matkalta. Tai pikemminkin ajo-ope toitotti alvariinsa sopeuttamaan vauhtinsa, niin että ei tarvitse kakspäällä pysähdellä turhaan valoihin.
Sitten sellainen näkökulma, että aikamoinen rassi pitää olla alla, että pääset paikaltasi kiihdyttämään jo pienessä liikkessä olevan auton ohitse laillisesti kaupunkinopeudessa. Enemmän aikaa menee, kun kaikki vuoron perään kiihdyttävät 0-nopeudesta, kuin rullailevat rauhassa näkyviin punaisiin, jos vaikka ihmeen kaupalla se vaihtuisikin sopivasti.
Ainakin ytimessä, punaisten valojen aalto on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Pitää ajaa törkeää ylinopeutta, jotta kerkiäisi "aallossa" tai etanavauhtia. Tutulla reitillä tietää jo tasan tarkkaa miten sopeuttaa kulkunsa, ajaakko hiljaa rullaillen vaikko viettää tovi punaisissa kiirehtimällä.
On aivan tavallista vielä, että vihreä valo vaihtuukin ensimmäiseksi kadun viimeisessä pylväässä vaikka luulisi, että ensimmäiset pitäsi päästää alta pois, mutta ei. Sen tähden ei ole mitään kiirettä kiihdyttää, kun jonon pää tulee jo vastaan muutaman kymmenen metrin jälkeen ja kaistalle mahtuu vain pari autoa lisää.
Heh, seitsemän valoa, pitäisikö kumartaa. Ensimmäisen kilometrin matkalla on sen seitsemän valoa jo. Tulee vaan
mieleen ettei vaan merkkiautolla ole vaikutusta, kun huomaa ympärillä olevan köröttelijöitä...
terveisin maailma pelastuu ja ennen kaikkea bensaa säästyy maltaiseen nektariin.