Tänään en
Olen käynyt kuukauden lenkillä joka päivä. Joka päivä seitsemästä kymmeneen kilometriin. Joka. Päivä. Ja mitä sanoo tähän vaaka? Kiittääkö? Palkitseeko sinnikkään liikkujan näyttämällä aamu aamulta pienempiä lukemia? Juuei. Samat kilot ilahduttavat läsnäolollaan aamusta toiseen.
Kun päivä alkaa heräämisellä neljältä, ei voi päivän päälle paljon toiveita asettaa. Kun unta on tankattuna vain pari katkonaista tuntia, iskee paniikki. Kun pään sisällä piilevät ajatukset muuttuvat huoliksi ja ahdistukseksi, ei viideltä ylös nouseminen ole huonoimmasta päästä ratkaisuja.
Tällaisina päiviä en kestä noita ärsyttäviä esikatseluikkunoita, jotka pursahtelevat blogeissa. Poistakaa. Ei. Jaksa.
En kestä askin reunaan myttääntyneitä ohuen ohuita leikkeleitä.
En kestä kiukuttelevia asiakkaita.
Tänään. En. Vaan. Kestä.
Eikä ole edes keskiviikko.
Nyt tarvitaan komian pojan lohdutusta.
Jälkipuheet
Tietenkjään lohdutusta ei tuo se, että esikatseluikkunat voi itse kääntää pois? :-)
Ei :/
Vaatii ryhtymistä. Yhdyn siihen kuoroon, joka käyttää enemmän aikaa ja energiaa valittamiseen kuin asian omatoimiseen korjaamiseen. Olen oppinut asiakkailta.
Ai ne saa pois! Miksi kukaan ei ole kertonut sitä aikaisemmin? Tosin probleemaa pähkäillessäni ehdin estää kaikki Kriisipuuron kuvat. Mutta nyt ei näy enää snapshotit, jippii! Päivän paras hetki! Elämä hymyilee!
Haa. Valittaminen intternettiin kannattaa. Ole hyvä vaan.
Mutta onko myös ympärysmitta pysynyt samana.
Tästä nimenomaisesta seikasta haen lohdutusta. Vedän mittanauhan aika kireälle, niin saan puolentoista sentin vahennyksen.
Tänään se puntarin tekele näytti 3,6 kiloa vähemmän kuin eilen. Mikä sinänsä on hyvä mutta ei ihan luotettavalta vaikuta. Ehkä ostan uuden. Testaan kaupassa ja haluan sen, joka näyttää vähiten.
Jes! Ne lähti pois! ne pikkuikkunat! KAIKKI. Kiitos tästä.
Vaikka tässä kuin on ollut muutaman päivän pääasiassa juontilinjalla (Finrexiä ja mustaviinimarjamehua), niin puntari näyttää aikalailla samaa. Ei siis auta liikunta eikä syömättömyys, eh.