« On olemassa kursiivinen melankolia | Pääsivu| Pienesti vähäisasiasta »

Niistä haaveista

Kauan, kauan sitten, silloin, kun tulevaisuus oli vielä voisilmäpullaa ja ruutupöytäliinaa ja pelargonioita pergolan ikkunalla suvituulen hulmutellessa valkoisia pitsiverhoja terveellistä kaurapuuroaamiasta syövien kilttien pikkupilttien pellavatukkaisten hymyilevien kasvojen yllä. Silloin kun sitä polvisukat makkaralla nyppi päivänkakkarasta terälehtiä mummolan lehmipolun vehreillä liepeillä ja haaveili prinssiuljaasta sadunonneihmemaan. Silloin sitä ajatteli, että ihannepuoliso olisi varmasti pappi, kun se ei ainakaan löisi eikä ryyppäisi eikä kävisi vieraissa [vaikka sitähän nyt ei silloin tietenkään ymmärtänyt ajatella mutta olisi voinut]. Tai poliisi, koska sekään ei löisi eikä ryyppäisi ja olisi lisäksi turvallinen ja komea. Poliisin vieraissakäymisestä ei ollut tarkempaa tietoa mutta oletan, että ei sekään olisi käynyt. Jos siis siitä puolesta olisi osannut haaveilla. Ja mistä näistä tietää kestääkään. Yleensäkään.

Nyt vanhempana ja viisaampana ymmärrän, että ihannepuoliso olisi hieroja [mielellään se osaisi tehdä myös vähän sähkötöitä ja laittaisi keittiön kattoon sokeripalan ja jotain pientä säätöä sinne tänne]. Kyllä hyvä niskahieronta kuulkaa siskotrakkaat voittaa mennen tullen papin ja poliisin sekä melkein minkä tahansa, mitä makuullaan voi tehdä. Miettikääpä sitä tänäkin viikonloppuna, kun olette siellä maailmalla metästämässä.

Jälkipuheet

Olisitkin Mea oikeassa! Mutta kun tuo ei usein pidä paikkaansa. Tunnen jopa 4 hierojaa, ja heidän naisensa valittavat aina kun eivät melkein koskaan saa hierontaa ja miehet taas sanovat, että kun kokopäivän hieroo, ei vapaalla huvita. Tai kai ne joskus sitten vapaallakin hierovat.

Mun exä on lavastaja ja hän hieroi aina selkää.

hurjia aatoksia pienellä ihmisellä... mutta oikeaan osuvia aikuisella. Hieronta on aika huiman ihanaa.. silmät kiinni, täysin rentoutuneena saa nauttia toisen kosketuksesta..mmmmm...

Eikös vanhan sanonnan mukaan ole niin, että kun ammattilaista on vaikea saada edes aloittamaan, niin amatööriä ei saa millään lopettamaan. Eli sinä tarvitset Mea-kulta yleistehnikkojantusen, joka harrastaa hieromista.
Sepä kuule jaksaa nutuuttaa, kunhan muistat aina välillä kehua miten hyvin osaa, ja miten on taito kehittynyt ihan viimeviikkoisestakin hurjasti.
Sokeripaloilla voi sit puolestansa esiintyä sitä pikku viivettä.

Joo-o. Kyllä se noin varmaan on. Yleisreiskajantunen tekisi kaikki hommat vasemmalla kädellä puolihuomaamatta ja hieroisi niskat pyydettäessä ja mielellään.

Kata, lavastiko se exä yhtään kotona?

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa