On olemassa kursiivinen melankolia
Ei se jätä. Se yllättää sinut ja valtaa hetkeksi. Tullakseen taas. Jatkuva ikävä, päättymätön kaipuu, toistuva surumielisyys [*]
Tilaa RSS-syöte
Kuka?
Juttutupa
Mikä osa tässä on vaikea ymmärtää(4)
Se on niin kaunista katseltavaa ...(11)
Makkaraa, ruisleipää, parisuhdeneuvontaa ja lopuksi pientä marmatusta(14)
Talvikukkapuutarhan salaisuudet(2)
Paussigallup 2: Mikä se on se ainoa oikea grilliherkku?(9)
Kesä stressaa(14)
Sunday smile(2)
Matkustelu avartaa(7)
Raportti pääkaupunkiseudulta(4)
Nainen ja mies hempeilevät, osa herratiesmones(15)
Se on niin kaunista katseltavaa ...(11)
Makkaraa, ruisleipää, parisuhdeneuvontaa ja lopuksi pientä marmatusta(14)
Talvikukkapuutarhan salaisuudet(2)
Paussigallup 2: Mikä se on se ainoa oikea grilliherkku?(9)
Kesä stressaa(14)
Sunday smile(2)
Matkustelu avartaa(7)
Raportti pääkaupunkiseudulta(4)
Nainen ja mies hempeilevät, osa herratiesmones(15)
Tuoreet
Matkailu on taas avartanut
Mikä osa tässä on vaikea ymmärtää
Se on niin kaunista katseltavaa ...
Talvikukkapuutarhan salaisuudet
Makkaraa, ruisleipää, parisuhdeneuvontaa ja lopuksi pientä marmatusta
Paussigallup 2: Mikä se on se ainoa oikea grilliherkku?
Sunday smile
Kesä stressaa
Matkustelu avartaa
Raportti pääkaupunkiseudulta
Mikä osa tässä on vaikea ymmärtää
Se on niin kaunista katseltavaa ...
Talvikukkapuutarhan salaisuudet
Makkaraa, ruisleipää, parisuhdeneuvontaa ja lopuksi pientä marmatusta
Paussigallup 2: Mikä se on se ainoa oikea grilliherkku?
Sunday smile
Kesä stressaa
Matkustelu avartaa
Raportti pääkaupunkiseudulta
Vinttikomero
heinäkuu 2008
kesäkuu 2008
toukokuu 2008
huhtikuu 2008
maaliskuu 2008
helmikuu 2008
tammikuu 2008
joulukuu 2007
marraskuu 2007
lokakuu 2007
syyskuu 2007
elokuu 2007
heinäkuu 2007
kesäkuu 2007
toukokuu 2007
huhtikuu 2007
maaliskuu 2007
helmikuu 2007
tammikuu 2007
joulukuu 2006
marraskuu 2006
lokakuu 2006
syyskuu 2006
elokuu 2006
heinäkuu 2006
kesäkuu 2006
toukokuu 2006
huhtikuu 2006
maaliskuu 2006
helmikuu 2006
tammikuu 2006
joulukuu 2005
marraskuu 2005
lokakuu 2005
syyskuu 2005
elokuu 2005
heinäkuu 2005
kesäkuu 2005
toukokuu 2005
huhtikuu 2005
maaliskuu 2005
helmikuu 2005
tammikuu 2005
joulukuu 2004
marraskuu 2004
lokakuu 2004
syyskuu 2004
elokuu 2004
heinäkuu 2004
kesäkuu 2004
toukokuu 2004
huhtikuu 2004
maaliskuu 2004
helmikuu 2004
tammikuu 2004
joulukuu 2003
marraskuu 2003
lokakuu 2003
syyskuu 2003
kesäkuu 2008
toukokuu 2008
huhtikuu 2008
maaliskuu 2008
helmikuu 2008
tammikuu 2008
joulukuu 2007
marraskuu 2007
lokakuu 2007
syyskuu 2007
elokuu 2007
heinäkuu 2007
kesäkuu 2007
toukokuu 2007
huhtikuu 2007
maaliskuu 2007
helmikuu 2007
tammikuu 2007
joulukuu 2006
marraskuu 2006
lokakuu 2006
syyskuu 2006
elokuu 2006
heinäkuu 2006
kesäkuu 2006
toukokuu 2006
huhtikuu 2006
maaliskuu 2006
helmikuu 2006
tammikuu 2006
joulukuu 2005
marraskuu 2005
lokakuu 2005
syyskuu 2005
elokuu 2005
heinäkuu 2005
kesäkuu 2005
toukokuu 2005
huhtikuu 2005
maaliskuu 2005
helmikuu 2005
tammikuu 2005
joulukuu 2004
marraskuu 2004
lokakuu 2004
syyskuu 2004
elokuu 2004
heinäkuu 2004
kesäkuu 2004
toukokuu 2004
huhtikuu 2004
maaliskuu 2004
helmikuu 2004
tammikuu 2004
joulukuu 2003
marraskuu 2003
lokakuu 2003
syyskuu 2003
Jälkipuheet
Olen seurannut mäyräkoirien melankoliaa yhteensä 23 vuotta ja tiedän, että sillä on vähintään yhtä monta ilmenemistapaa kuin isäntien ja emäntien ikävällä, kaipuulla ja surumielisyydellä. Tuo selkä etenkin kosketti!
Todella koskettava. Herättää monenlaisia ajatuksia. Eläimenkin olemus voi viestiä niin monenlaisia asioita.
Jonnekin se tahtoo - pois tai mukaan...
Tervedys koirulle ja parhaita uimaretkiä!
Toivottavat Mr Bones ja Mon Youssuf, chowit
Tuohon nimenomaiseen karvakassan liittyy paljon muistoja ja koska karvakasa ei enää ole vieressä tuhisemassa, ovat muistot päivä päivältä melankolisempia. Jatkuva ja päättymätön kaipuu asuvat mielessäni ja toistuva surumielisyys valtaa, kun katselen kuvia.
Koiraton ei ymmärrä, miten paljon voi kertoa koiran selkäkin.
Tässä nimenomaisessa kuvassa koiruus tahtoi uimaan kanadanhanhien joukkoon. Veneeseen ei saattanut lähteä ilman koiruutta, peräähän se muuten lähti uimaan.
Niin.
Amos sai piikin eilen. Kirjoitin siitä eilen.
Olen pahoillani. Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Saman ikäisiä melkein olivat nämä veijarit. Amos vain vuoden nuorempi.
Voi noita mayriksia.... Niin sootteja, valloittavia otuksia. Itsellani oli lapuudessa mayris - tuli kuvastasi taas mieleen.
Tuliko melankolinen olo :) Tuleeko toistuvasti, kursiivisesti?
Mäyrikset on kyllä niin sydämeen meneviä otuksia, ettei mitään määrää.
On hieno. Ja oikein tulkittu aihe. hyvä Mea.
Melkein kuulee mäykän huokailevan äännähtelyn, joka saattaa melankoliseksi ulvahteluksikin yltyä.
Omani kuorsaa tuossa vieressä vielä. Kolme edellistä kaipuuna mielessäni. Kaunis kuva.
Kiitos Käpsä. Sinä jos kuka, tiedät, mitä kuva tahtoo kertoa. Itse asiassa sinun viime viikkoinen kivi-kuvasi innoitti tämän kuvan. Minulla on tästä karvakuonosta ihan samassa asennossa kiven päällä samanlainen kuva kuin sinulla.
Kirsi, se onnistuu, kun käyttää intterneettiä ja tarkistaa ;)
Hieno kuva sopii hyvin aiheseen! Mäyris on tarkkana korvien ja selän asentokin jo sen kertoo.
Itselläni on ollut kaksi pitkäkarvaista mäyristä.
Hieno kuva sopii hyvin aiheseen! Mäyris on tarkkana korvien ja selän asentokin jo sen kertoo.
Itselläni on ollut kaksi pitkäkarvaista mäyristä.
Taidanpa tietää! Hieno juttu, että sait innoituksen. Kivi-kuvan kaltaisia kuvia mäyräkoiran omistajilta varmaankin löytyy. Meillä koira viettää tuntikausia nimenomaan rantakivillä tai laiturilla ja vahtii. En tiedä mitä. Haukahtelee välillä ja muriseekin. Ehkä se näkee jotain mitä me emme havaitse : )
Kuule, Mea, on muitakin mahdollisuuksia.