Sinä aamuna syksy
Toissa aamuna, hyvin varhain ja tuoreena, se vielä siivilöi säteillään männikön. Juuri siinä kohtaa tietä, josta aukeaa metsän keskellä joen halkoma peltotilkku. Siinä se oli. Kesän viimeinen, vai liekö syksyn ensimmäinen, valkoinen usvamatto auringon säteiden alta ponnistelemassa unohduksiin. Usvan keskeltä mustat linnut pisteinä kesälle usvasta kuin salaa. Jonoon ne asettuivat langalle. Olisin halunnut ikuistaa ne. Mutta enhän minä pysähtyä voinut. Minä, kiinnitetty ja aikataulutettu. Liikenteen virtana loittonin. Takaikkunassa mustien lintujen lento. Ja sitten ne olivat jo poissa. Sinä aamuna syksy nielaisi kesän.
Jokainen syksy entistä nopeammin. Vasta vein kukat ja nyt jo takaisin sisälle. Bussin ikkunat huurussa. En näe, missä mennään. Tuuli kääntää sateenvarjon.
Syksy. Vaikka puut ovat vielä vihreät ja linnut vasta kokoontuvat.
Jälkipuheet
Vähän ajattelin maanantai-aamuna ennen seitsemää samoin kun ajelin töihin läpi preerian jossa joet pukkas usvaa mutta sänkipellot loisti keltaisina ja kirkkaina. Melkein kävi mielessä että olisi kiva jäädä ulkoilemaan ja viettää vapaapäivää mutta se meni sitten pois mielestä. Bruttokansantuote olisi kärsinyt.
Niin.
Kaunis kuva, rauhallinen. Isoksi tulostettuna sopisi tauluksi seinälle.
Anna syksyn saapua, hän tulee harsovaattein ja hyvin aikein.
Luonto on kohta ehtoossa ja lepää hetken, herätäkseen jo huhtikuussa uuteen aikaiseen ilmastomuutokseen.
Syksyn usvaiset aamut, pysähdys kahvilla rekkamiesten kanssa, aamuteeveen ääni taustalla, kahvikuppien hento kilinä, kun lusikka iskee reunoihin. Ja se hiljainen yhteisöllisyys vaikka ei siihen kuulukaan.
Oikean hämärän hetki siirtymässä tunti tunnilta myöhempään. Eikä usvaakaan enää.
Surullista on syksyssä. Vuosi vuodelta enemmän.
Nämä ovat niin hienoja hetkiä että tekee melkein kipeää katsoa. Upea.
Jotkut hetket tietää elävänsä uudestaan ja uudestaan. Vuosienkin päästä.
Valokuva ei pysty siihen, mihin sisäiset silmät.
upea kuva!..kirpeän raikkaita aamuja ja vielä lämpimiä päiviä täällä...ruskaa odoteleessa...
Ah, ruska. Tullapa kuiva ja aurinkoinen syksy. Sellainen, jossa kuivat keltaiset lehdet ovat pöyheinä kasoina kadun vierillä ja kävellessä kuuluu kahina.