Kohtaamisia
Kesälomalla taivalletut viitisentuhatta kilometriä kirvoittivat aika-ajoin ilmoille tiukkakirjaimisiakin lausahduksia kanssaihmisiä kohdatessa. Lomalla ei tullut intternetti muuten mieleen mutta noina hetkinä päätin aina polkata niistäkin elämää suuremmista epäkohdista. Ihan jo siitäkin syystä, että blogeja lukevat miljardit ihmiset. Nyt en vaan enää muista, mistä kaikesta piti valittaa. Ai niin ...
Viitiseentuhanteen taivallettuun kilometriin mahtuu aina joku matalaotsa. Esimerkiksi rajoittimia vastaan paukutelleet rekat, jotka tukkivat ohituskaistat pykiessään ohi toisesta rekasta, joka ajoi rajoittimien sallimissa lukemissa. Sellainen pitäisi kieltää lailla. Ai se on jo kielletty? Kun kesämielinen pikkuautoilija on körötellyt muutamankin kymmenen kilometriä kahden, joskus jopa kolmen, rekan perässä odottaen vain ohituskaistaa ja kun se sitten vihdoin tulee ja se toinen tai kolmas rekka lähtee ohittamaan ensimmäistä tukkien kaistan ja estäen ohituksen kymmeniltä rekkakolonnan perään kertyneiltä pikkuautoilta, niin alkaa pikkuhiljaa sapettaa rauhallisempaakin kuskia. Ainakin jo kolmannen menetetyn ohituskaistan jälkeen.
Kun sitä sitten päättää pykäistä itsensä taukopaikalle kahville, jotta pääsee sumasta, niin eikö sinne aabeeceelle menevä liittymä olekin piilotettu sen seitsemännen liikenneympyrän kolmannennenkymmenenen erkanemiskaistan taakse. Ja ohihan se menee. Kun sitten jonkun jaripekan essolle vihdoin pääsee, niin onko siellä tuoretta pullaa ja sämpylää? No ei.
Lomalla on erityisen kiva jalkautua kesäkaupunkeihin. Lötyytellä rantakaduilla, toreilla ja pysähdellä katselemaan satamissa sisävesilaivoja, kesäihmisiä ja kuulostella erimurteisia puheenparsia. Ja ihanvaan ihmetellä. Minusta se on jokaisen kesäihmisen oikeus, melkein velvollisuus. Vaan eiköpä jo kohta kuulu takaa pyörän kellon rimputus ja joku teknisiin tiukkoihin pyöräilysortheisin puettu fitnespylly ajaa tiukkailmeisesti tuhahdellen ohi. Ramplausväylät ja torit ja kauppahallit ovat paikkoja, joissa ihmisen pitää saada öyläillä. Jossain pitää voida olla paikkoja, joissa ei ole kiire minnekään, joissa voi katsastella ja pysähdellä. Ei täällä nyt niin kiire saa olla. Valmiissa maailmassa.
Pyykkipäivä tänään. Mikään ei voita tylsyydessä ja raivoonnuttamisessa miesten mustien sukkien pyykin jälkeistä kohtaannuttamista. Nyt ei ollut niitäkään eikä saanut oikein aikaiseksi riittävää pontta kirjoitukseen. Sandaalikelit tylsistyttävät terää.
Jälkipuheet
Mustien sukkien aiheuttamasta pyykkiraivosta pääsee helposti hankkiutumalla eroon sillisalaatista ja korvaamalla sen sarjalla yhdenmukaisia sukkia.
Dressmann myy usein miesten sukkia kolme paria kahden hinnalla -tarjouksella. Ja ne ovat oikein mukaviakin, ne sukat siis.
Nimim. kokemusta on
Helpottaahan tuo osin. Mutta ei poista sitä, että aina jää yksi sukka yli. Avaruudessa lennetään mutta ei keksitä sukkia syömätöntä pesukonetta.
Onnea muuten. Jollekin toiselle jatkaisin, että sitä tulet tarvitsemaan mutta uskon, että sinun kohdallesi on osunut oikea ihminen.
Sä menet abc:lle tietysti vain S-kortin vuoksi.
Itse asiassa minä en mene koskaan aabeeceelle sen ärsyttävä-äänisen mainoksen pikkupojan takia. Ja tietty sen takia, etten koskaan löydä niitä liittymiä.
Kävin muuten Sodankylässä. Äsmarketissa. Ja Elmo-Sportissa.
En tiedä johtuuko se Dressmann-sukkien villasta vai mistä, mutta ne eivät tunnu maistuvan pesukoneelle eikä pyykkikorille. Kaikki ovat edelleen tallessa. Ja ei, tämä ei ole minulle tavallista.
Ja onhan siinä että kaikki sukat ovat samanlaisia ja -ikäisiä sekin etu, että voi säästää sen yhden ja odotella sitten sen toisen parinpuolikkaan katoamista.
Kiitokset onnitteluista, samassa uskossa täälläkin elellään.