Faktiota vai fiktaa
Vääntäisinkö rautalangasta minäkin oman osuuteni blogistaniaa kuohuttavaan känniääliökampanjaan. Oletetaan, että joku ravintoloitsija haluaa tehdä tietoiskun siitä, miten känniääliöiminen on ääliötä. Paras tapahan on silloin näyttää ääliöille, miten ääliömäisiä ne on. Käsikirjoitututtaako hän siis ääliöimistilanteita ja otattaa muutaman stillkuvan asian ydintämiseksi? Kyllä. Hän ei mene ravintolaansa kuvaamaan aitoja tilanteita vaikka niitä herranähköön olisi tarjolla joka viikonloppu. Ravintoloitsija tuuppaa sitten ohuet tarinat nettiin tietoiskuiksi. Ohuita ne ovat ja karrikoituja, jotta viesti menisi perille. Jotta ei jäisi tulkinnan varaa.
Hän ei siis laita nettiin tositarinaa, kun sellaisessa nyt olisi kaikenlaista, ei-niin-päivänvaloa-kestävää ja ehkä-jopa-hyväksikäyttöäkin mutta kuka niistä tietää. Eivät itse tekijät ja kohteetkaan. Niissä riittäisi vaan spekulointia. Siis ravintoloitsija laittaa tarinan, joka on ohut ja helppo, jotta jokainen sen tajuaa. Helppoako. Vielä mitä! Yhtäkkiä barrikadit natisevat liitoksissaan, kun tädit heiluttavat nyrkkejään, että raiskaus raiskaus. Että naista syytetään. Että nainenko se on vastuussa raiskauksestaan. Että tapetaan ne kaikki [sic!] Ravintoloitsijan postiluukku pullistelee nyrkin kokoisista viesteistä.
Palataanpa hetki taakse. Siis käsikirjoitettiin tietoisku. Ei lainattu Juutuubista salaa kuvattua seksiä. Ei tuupattu nettiin poliisikameran kuvaa aidosta sekoilusta. Ei tällätty esiin valvontakameran tallentamaa epäselvää kähmintäkuvaa. Ei. Ihan vaan näyteltiin ja kuvattiin muutama kuva, joista voisi päätellä yhtä ja toista. Voisi. Mutta ei kannata, sillä sehän oli vain käsikirjoitettu fiktiivinen hyvin ohut opetuspätkä. Kun käsikirjoittaja sanoo, että tarkoitus oli näyttää ääliöt ääliöinä, niin silloin siellä ei muuta ole. Kyllä kai se tietää, joka sen sinne on kirjoittanut. Kuvitellut henkilöt eivät näetsen elä ja toimi. Ne ovat vain ne kuvat, jotka näytetään. Ei ne hahmot ole ja ajattele. Ei niiden sielunelämää tarvi pohtia. Ei tarvi miettiä, mitä tapahtui silloin, kun ei kuvaa ollut. Ei mitään! Ai että olisi voinut. Tosielämässä kyllä mutta se olisikin sitten eri juttu.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, onnistuiko käsikirjoittaja välittämään ravintoloitsijan haluaman viestin. Ravintoloitsija sen sieltä epäilemättä sujuvasti poimi, koska ainahan on helppo löytää, kun tietää, mitä hakee. [Tämä koskee tietenkin myös kaikkia rivien ja kuvien välien lukijoitakin: aina löytää, kun ja jos haluaa hakea.] Kun jotain haluaa sanoa, niin asiaansa kummasti auttaa viestinnän tarkkuus, oikeellisuus ja tulkinnanvarattomuus. Tämä koskee tietty myös niitä viestejä, joita ravintoloitsijalle lähetetään.
Tajusin tänään yhtäkkiä, miten tärkeä aine on opettamani informaatiolukutaito.
Jälkipuheet
Informaatiolukutaito on tärkeää, mutta tärkeää on myös ajattelutaito.
Itse asiassa ajattelutaito on oleellinen osa informaatiolukutaitoa. Etten sanoisi oleellisin.
Niin, sitä minä vaan että tarkoitushan voi olla mikä vain, mutta jos tulkinnalle jää mahdollisuus, niin kukin saa sen nähdä niinkuin tykkää, kuten itsekin tiedät. Voi olla että asia on nähty väärin suhteessa siihen mitä on meinattu mutta onkos sitä ennenkään tekijän intentioita kyselty.
Fiktion tarkoitus on käsittääkseni jossain määrin antaakin tilaa tulkinnalle. Ja niinhän se on, että viestin lähettäjä on vastuussa siitä, ettei vääriä tulkintoja tule. Tekijät ja teettäjät olisivat voineet paremminkin onnistua.
Mikä tahansa tulkinta on siis ihan yhtä tosi.
Minä tulkitsen nyt vaikka niin, että tuossa kunnossa olevat pojathan eivät todellakaan seksiin pysty. Mutta tyttöhän ei tietenkään muista, mitä tapahtui. Yhtä lailla tyttö olisi voinut käyttää poikien tilaa hyväkseen. Mutta hän ei siis muista (kuten alussa toteaa). Tyttö miettii siis aamulla, että mitähän sinä tyttöparka olet mennyt tekemään. Olitko sä nuija tosiaan noiden kanssa. Ja niillähän voi olla vaikka tippuri. Mutta hei, kamoon, jos näin on, niin tippuri tarkoittaa, että selvisit vähällä. Niillähän voi olla vaikka HIV. Tai ne olis voinu vaikka tappaa. Selvisin vähällä. Jos nyt mitään siis tapahtui. Täytyykin käydä testeissä. Ens viikonloppuna täytyy ottaa vähän vähemmän.
Ihan yhtä pitäviä tulkintoja kuin sekin, että tyttö ei suostunut.