Muotia tai ei
Aamuteeveetä katsellessa vierähti yksi kivi harteilta: kun vielä jaksan vuoden odottaa, ovat sisustusvärini taas muotia. Hah! Melkein jo meinasin harkita muita värejä mutta olisin auttamattomasti pudonnut kelkasta. Ennen ihmettelin, että miten niin sisustuksessa on muotivärejä. Siis ettäkö ihan oikeasti joku kuvittelee, etttä sisustuksia uusitaan muodin mukaan vuosittain. Sittemmin olen tajunnut, että sanalla muoti tarkoitetaankin sitä, mitä kaupoista saa. Ja vain saa. Kun joku on muotia, mitään muuta ei ole tarjolla. Ensi vuoden pakkovärit siis sisustuksessa ovat vihreä ja luumu. Mustaa ja valkoista on myös. Josta tulikin mieleen, että miksi maailmassa kukaan ostaa valkoisen sohvan!? Eihän siinä voi istua.
Kesällä öyläillessä silmiin sattuivat naispuolisten eläjien muotilegginsit. Erityisen huvittava ilmiö oli helteillä, kun muut kulkivat ilmavissa ja mukavissa sortseissa, niin eiköhän muotia kuuliaisesti noudattava neitokainen olekin pukenut mustat legginsit paksun farkkuhameen alle. Joka hame muuten peltijäykkänä pyllyn peittona tönköttäessään ei todellakaan ole mikään nätti. Jos nyt niin joku neitokainen oletti, niin valitettavasti voin kertoa, että tämä on myös miespuolisen naiskauneutta arvostavan tarkastelijan mielipide. Erityisen rumia ovat kaiken pituiset tekokulutetuin valkoisin pylly- ja reisipyörylöin varustetut farkkuhameet.
Tunturissa tuli vastaan perhe, jonka teinix-tytöt olivat ilmiselvästi pakotetut rennompaan asuun, verskoihin. Mutta koska verskat ovat niiiin keski-ikäistä, olivat tytöt vetäneet ne teinixisti lantiolle. Ihan vaan pikkuvinkiksi, että se ei oikeastaan ole ollenkaan sexyä, kun verskat roikkuu pyllystä ja haaroista kymmenen sentin pussilla. Muoti on kummallista: jotenkin vanhanaikaisesti kuvittelen, että kun muodikkaan trendikkäästi haluaa pukeutua, niin sillä nimenomaan tavoittelee jotain sellaista, että katsokaa: minä tässä olen hyvän näköinen ja enkö vähän sexy kanssa. Olen selvästi väärässä. Tai vanha. Mutta minun mielestäni persiöstä roikkuvat housut eivät ole sexyt. Kenellään.
Väittelin muodista miespuolisen tarkkailijan kanssa. Minä olin sitä mieltä, että kauppojen sisäänostajat määräävät muodin, sillä pakkohan kuluttajan on ostaa sitä ainoaa, mitä myynnissä on. Hän oli sitä mieltä, että ostajat tekevät muodin eli että jos jotain halutaan, niin sitä sitten kauppoihin hankitaan. Esimerkiksi niitä lantiopeltihameita vaikka ne eivät virallisesti muotia olekaan. Tai lantiofarkkuja vaikka arvovaltaiset muotilehdet ovat julistaneet ne vanhanaikaisiksi jo useita kertoja.
Yksi on varma. Kun kaiken säilyttää, niin aina on muodikas. Vähän niin kuin keittiökelloni on kahdesti päivässä oikeassa ajassa. Ollut jo toista vuotta. Pitäisi kai ostaa patterit. Tosin kelloa en juuri katso, koska keittiöstä puuttuu valo ja siksi siellä ei voi aamulehtiä lueskella. Muulloinhan ajalla ei ole niin väliä. Valo taas puuttuu, koska se sokeripala puuttuu. Onneksi kynttiläillalliset eivät mene koskaan pois muodista.
Jälkipuheet
Voi, ei ainut ostokseni tän kesän aleista oli Mikkelin Sokkarilta farkkuhame, yli polvien, tekokulutettu takaa! Mut hei, itse en näe sitä takaa enkä siis tiedä että on ruma! En tiedä, enkä lukenut sitä täältä. Auttaako yhtään jos lupaan säilyttää monta vuotta kaapissa? Tota edellinen farkkuhame oli nimittäin viime vuosituhannelta.
Muodin seuraaminen on sosiaalisen selänrapsutuksen kaipuuta. On itsekäs teko olla seuraamatta muotia, koska silloinhan sitä ilmineeraa, että ei oikeastaan välitä siitä, miten muut pikkumaisesti tekevät päätelmiä ihmisestä tämän ulkonäön perusteella. Mihinkähän ne kivipestyt, kuminauhavyötäröiset farkkuverskat tuli laitettua?
Mäkään en ole näynyt vielä yhtään hyvännäköistä farkkuhametta. En tiedä, miltä ne räkissä näyttävät, mut puettuna ne eivät vain toimi. Voi kun sun sukupuolesi ymmärtäisi sen laajemminkin. :)
Helen. laita äkkiä kaappiin. Toivotaan, että se kutistuu niin kuin vaatteet aina kaapissa tekevät, eikä sitten enää mahdu päälle. Sillä päästään tästä ongelmasta.
marimba, hyvä kun muistutit. Missähän se mun vanha lappufarkkuhame on. Se on kuulemma muotia nyt.
Mika. Onneksi näitä blogeja lukevat miljardit ihmiset ja nyt tämäkin epäkohta on korjattu :)
Kyl mää vaan luulisin, että muoti päätetään paljon ennen kuin sisäänostajat ojentavat asiaa kohti näppinsä.
"In the fashion, one day you're in, one day you're out", kuten pikku-Heidi filosofoi jokaisessa Muodin huipulle -jaksossa (joka muuten OLI oikeasti mielenkiintoinen sarja!!)
Kuten Zepanderkin sanoi, muodista, tai oikeammin trendeistä, päätetään kauan ennen sisäänostajien työtä. Toki sisäänostajilla on oma valtansa pitkässä ketjussa, mutta suuret muotilinjaukset tehdään aivan muualla. Moni vaatetalo miettii mallistonsa kaksi tai jotkut jopa viisi vuottakin eteenpäin.
Ei pidä sekoittaa muotia ja trendejä, muodikkuutta ja trendikkyyttä keskenään. Muotia on tumma puku, valkoinen kauluspaita, jne. Trendejä, tai niinkutsuttua katumuotia, taas ovat erilaiset nuorisovaatekauppojen kulutetut farkut, leggingsit jne. Trendit menevät usein nopeina aaltoina ja ne poimivat asioita menneestä muodista ja lisäävät joitakin asioita kestävään muotiin. Mieti muotia merenpohjana ja trendejä aallonharjoina.
Trendeihin vaikuttaa hirveän moni asia, en ole itse oikein edes päässyt perille mistä ne alkuaallot erilaisiin trendeihin syntyvät. Taannoin oli selkeä sykli trendeissä: 70-luku oli muodissa 90-luvun lopulla, 80-luku 2000-luvun alussa ja 90-luku pikaisesti nyt. Jos NYT haluaa olla trendikäs, tulisi vaatteissa panostaa 20- ja 30-lukuihin. Mutta tämän pidemmälle en osaa nähdä, mahtaisikohan fiftari tehdä tuloaan seuraavaksi?
Totta totta. Joka sana. Olevinaan vaan rasittavaa, että kun joku väri on trendikästä/muodikasta, niin mitään muuta on turha hakea. On turha sanoa, että lehdessä kerrotaan, että nyt olisi muodikasta tämmöinen ja sitä on Eurooppakin väärällään. Kun ne nyt eivät vaan satu olemaan Suomen kauppojen sisäänostajien mielestä trendikkäitä. Vielä.
Miksi aina vaan tuntuu, että sisäänostajat valitsevat minun puolestani, mitä minun pitäisi päälleni laittaa. Olisinpa sitten trendikäs tai muodikas tai vaikka ihan oman tieni kulkija.
Minähän olen vaatetusalan ja tyylin ammattilainen, joka on käyttänyt vaatteita jo viidellä vuosikymmenellä ja valmistunut vaatturiksi viime vuosituhannen puolella, mutta en ole juurikaan kiinnostunut muodista, vaan tyylistä.
Matti on väärässä.
Trendi on se että pidetään housut jalassa.
Muoti on sitä, minkä väriset ne tänä vuonna on.
Se mikä on muotia, syntyy pitkän trendin sisällä ja saattaa pitää sisällään arvaamattomia ja ennakoimattomia tekijöitä, jotka sitten yllättävät muodin suunnittelijat, rahoittajat, sisäänostajat ja ulosheittäjät.
Perusta on trendeissä.
Vaatetusala käyttää varsin suuria summia siihen, että se pyrkii katsomaan miten trendit kehittyvät ja millaista muotia se tuottaa parin vuoden päästä.
Tätä varten on sitten varsin hyvin toimeentuleva ammattikunta, joka seuraa miten mm. homot, nuorisoidolit ja muut vastaavat pukeutuvat. Tutkitaan myös kirjallisuuden, elokuvan, sarjakuvan ja television trendejä.
Ja tämä on ensimmäinen taso. Yritetään haistella sitä, mikä tulee olemaan in.
Seuraava vaihe on se, että muodin ammattilaiset luovat eräänlaisia linjakarttoja saadun informaation perusteella; nouseeko hame, laskeeko housu ja mikä on turkisten positio?
Nämä ennusteet sitten vaikuttavat tuottajiin.
Vaatetussuunnittelija tekee suunnitelman, joka sitten arvioidaan tuotantokokouksessa ennusteita vasten; kuinka hyvin tämä tuote menisi kaupaksi, miten se vaikuttaa vanhoihin asiakkaisiin, mitkä on se kustannukset, sopiiko se olemassa olevaan tuotantokapasiteeteihin tai alihankintasopimuksiin.
Tämän jälkeen pitää tavara myydä sisään ostajalle. Sen ammattitaito, kuinka hyvin se arvio heidän asiakaskuntansa maun ja tarpeet oikein, kuinka hyvin hän ennakoi vuoden tai puolen vuoden päästä vaatteen ostajan tarpeet, vaikuttavat siihen, miten hyvin hänen sisään ostonsa onnistuu.
Seuraavaksi vaate pitää myydä sitten asiakkaalle.
Jokin tapahtuma, vaikkapa sota, merkittävä teollinen keksintö, uusi materiaali tai uudenlaiset kuljetustarpeet ovat saattaneet sotkea osaltaan trendihaistelijoiden aavistukset, mutta kuitenkin, tarjolla oleva tavara on sitä mikä on tarjolla; suuri osa asiakkaista ostaa sen mikä on heidän kaupassaan tarjolla tai tukee sitä tyyliä, minkä he ovat jo valinneet. Hyvin harvoin trendit katkeaa lennosta. Sen sijaan muoti voi toisinaan yllättää ja tuoda trendin pinnalle jonkin uuden, arvaamattoman tekijän, niin kuin nämä amerikkalaiset sikarumat muovikengät, joiden käyttämisestä kaupunkialueella pitäisi säätää ruoskintaa ja juustonaksuilla pommittamista.
Hyvä esimerkki trendistä on liivien katoaminen miehen puvusta. Vain muutama vanha pieru, kuten allekirjoittanut, pitää liivejä periaatteessa aina.
Kun lämmitys ja ikkunoiden tiivistys parani työpaikoilla, liivi jäi pois. Sitten taas, kun alettiin puhua energian säästämisestä, liivi palasi jossakin määrin.
Muoti on trendien sisällä tapahtuvaa vaihtelua, trendi on se, pidetäänkö pikkutakkia, kauluksen leveyden vaihtelu on sitten trendi.
Kiitos Petja tyhjentävästä vastauksesta.
Tuli mieleeni aika, jolloin kaikki nostivat kaulukset pystyyn. Se oli siis trendi mutta ei muotia. Entäs se korniuden huippu, kun pikkutakin hihat käärittiin niin,e ttä vuori näkyi. Milloinkohan se trendi tulee takaisin. Kukahan nekin tavat nosti suosioon?
Kesällä, kuumimpina päivinä, kun pääministerikin riisui pikkutakkinsa ja kyselytrunnin jälkeen esitteli erittäin hikistä paitaansa, tulit Petja mieleeni. Nimittäin jostain syystä yhdistän aina sinuun mieleeni painuneen ohjesäännön: Jos mies riisuu pikkutakkinsa, mies riisuu myös housut. Eli jos herrasmiehellä on takki, se pidetään päällä. Eikä ole olemassa sellaista kuin lyhythihainen kauluspaita.
Se on muoti, että kaulus nostetaan pystyyn, lyhyt aikainen ilmiö.
Se on trendi, että takissa on kaulus.
Pikkutakki riisutaan silloin kun päivällinen on syöty, jos tilaisuuden isäntä riisuu omansa ja emäntä antaa siihen luvan.
Pikkutakki voidaan riisua myös silloin, jos naiset poistuvat pöydän äärestä sikarien ajaksi. Jos miehet poistuvat perässä, pikku takki menee takaisin päälle, jos naiset saapuvat takaisin, takit voidaan jättää pois.
Lyhythihainen kauluspaita on palveluskunnan vaate, jota voi käyttää merimiehet, tarjoilijat, lentäjät ja muu sellainen väki. Herrasväki ei esiinny käsivarret paljaana.
Minkä vuoksi nuoret haluavat näyttää persjalkaisilta?
Oikeastiko on olemassa miehieä, jotka toimivat vielä noin. Jostain syystä tuntuu, että ei ainakaan kovin yleistä ole.
Jaa- a. Tuota minäkin ihmettelen joka päivä. Että miksi nuori haluaa näyttää persjalkaiselta. Ehkä nuorison silmissä se sitten vaan on paremman näköinen, se persjalkainen. Ei muuta selitystä voi olla. Sillä jokainen niistä pukeutuu kuten pukeutuu vain ollakseen paremman näköinen.