« Saanko luvan? | Pääsivu| Dilemma »

Kesäaamu

Kun päivä on vielä raikas ja aavistuksen yön jäljiltä kasteinen ja uusi. Kun aurinko paistaa vasta korkeiden talojen yläkerroksiin ja kaduilla viipyvät vielä pitkät varjot. Kun talojen seiniin edellisenä päivänä kertynyt lämpö tuntuu ohikulkiessa kesän hengitykseltä. Kun ilma on sekoitus tulevaa kuumaa päivää ja taittunutta kylmää yötä. Kun autojen katoilla on viipyy vielä pienet kastepeitot. Kun kesäsandaalin korkojen ääni kimpoilee seinissä ja rautatien suunnalta nousee lähdön jännityksen ja odotuksen äänimuisto. Kun pienen hetken ilmassa on lapsuuden muisto; ratapölkkyjen tervan lähes haistaa.

Rakastan lämpimän kesäpäivän varhaisaamun hetkiä kaupungissa.

Jälkipuheet

Kesä-aamuna
raitiovaunun ääni
ja katupora.

Katsokaa tuonne,
kaupungissa palaa.
Aurinko nousee.

Pikkunen vilu
pestyn asfaltin tuoksu
kuppi kahvia.

Valo varastaa
röyhkeästi kuin lokki
yöltä sen siivet.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa