« Syntinen poika ja minä | Pääsivu| Naisen logiikkaa »

Kesä

Uimarannassa pikkupojat hyppivät laiturilta veteen. Vauhti, ponkaisu, nenästä kiinni. Loikka. Tytöillä on vaaleanpunaiset topit ja ne istuu kalliolla, syö jäätelöä ja tökkii hihitellen toisiaan käsivarteen. Osoittelevat poikia.

Ilma on täynnä lumisadetta. Pientareilla kyyrii valkoisia karvamöykkyjä, kuin rikkireväistyjä untuvatyynyjä. Bussipysäkillä pyörteilee pienoistornado. Asettuu asfaltille keoksi.

Pihan kukkapenkistä versoo terhakkaita uusia ruusuja keväällä leikatuista tyngistä. Joku on laittanut oksaan kauniilla vanhanrouvan käsialalla kirjoitetun lapun: "Ethän tallaa ruusuja."

Ruusupenkissä on syviä jalanjäliä.

Alakerran ovi on yltä päältä veressä. Veripisarat loppuvat hissiin.

Kesä on tullut pirkkahämeeseen.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa