Joskus ja joillekin ainoa mahdollisuus on sanoa EI.

Kai sitä nyt pienet huikat voi ottaa...? No, ei tosiaankaan voi!

Aivan loistavaa! :D (Pienet seurakoirat saavat yleensä kylmät väreet selkäpiihini.)

Jos otan en polje, jos poljen en ota. Ei sitä hyvää kaliaa viitti turhaa riskeerata, jos sitä vaikka keipsahtaa töppäreestä ojaan.

Meinasin kyllä sanoa, että kai sitä ihan pienet.. tuosta tuli niin ihana kesäfiilis, ja kaipuu ulkoruokintaan. Täälläpäin kun ei terasseille ole mitään asiaa vielä. Ei edes omalle parvekkeelle.

Mutta vakavasti ottaen, ei tietenkään oteta ja ajeta, edes pyörällä.

Sanoisin kyllä samoin, että EI kannata riskeerata. Ota, jos et aja ja aja, kun et ota. Tuosta pullosta Ei ole otettu pelkästään ihan pientä huikkaa...;D

Koiran nimi on Stiina ja silä on keltainen nallekuvioitu kuljetuskoppa pyörässä ja samalla kankaalla päällystetty tyyny, jolla istua terasilla. Äitylillä oli Burberry-kassissaan pieni Kossupullo ja pikkiriikkinen kippo ja kahta eri namia pienissä rasioissa.

Ei kelvannut huikka koiralle.

Ihan kuin olisi jo otettu, mutta ei kai sittenkään. Ei.

Onpa fiini Stiina-neito, suloinen, kertakaikkijjaan!
Nappisilmä pikinokka. Koiraihmisenä hurahdan tietysti kaikkiin tuollaisiin suloisiin piskeihin.

Onpa hänellä myös viimeisen päälle retkivarusteet. Ei meidän piskiä koskaan oo noin fiinisti kuljeteltu.

Tyyli täytyy säilyttää, otti eli ei!