Raskas yö
Näin taas ihan älyttömästi unia. Seikkailin kaiken yötä pitkin maailmaa ja ratkoin ongelmia ja ahdistuin, kun unohdin koko ajan asioita enkä keksinyt ratkaisuja ja koko ajan olin taas uudessa seikkailussa mukana. Yöni kuluvat nykyisin katsellen noin kymmentä elokuvaa yhtä aikaa. Aamulla ihmettelen, kun olen niin väsynyt vaikka onhan minun täytynyt nukkua paljonkin, kun kerran olen nähnyt niin paljon unia. Toisaalta, eihän kymmenen seikkailuelokuvan sankaritar lepäänny. Eikä se ehdi nukkuakaan, kun pitää niitä unia katsoa. Ei ihme, että väsyttää.
Aamulla, juuri ennen heräämistä, unen ja valpeen rajalla, kun aamuhämärä oli hiipinyt muualle huoneistoon mutta juuri ja juuri vielä pysyi makuuhuoneen kaihdinten takana, juuri silloin Hän oli suloisimmillaan. Kun Hän oli unen jäljiltä lämmin ja utuinen ja hienoinen hymy leikki kasvoilla, hän oli herkullinen kuin tuore voisilmäpulla. Hän sanoi jotain espanjaksi, italiaksi tai ranskaksi ja jostain syystä tajusin, että Hän luki kaukosäätimen käyttöohjetta. Mies olisi niin seksikäs kuin vain voi Mies olla.
Nukuin taas kaukosäätimen päällä. Ilmankos. Ja unta se oli se Mieskin.
Jälkipuheet
"voisilmäpulla valpeen rajalla", joh! Aamun vetovoima se jaksaa kiskoa Meankin unelmien umpisyövereistä arkiseen vesisadevalpeeseen. Mikä on valpee? Mietitäänpä tuota korvassa rutisevaa v:n ja p:n syndroomaa hetken aamun piristeeksi. Eh!
Unista puh. ollen, (nyt vakavissaan): kyllä sankarittaren rooli väsyttää ketä tahansa.
Onko nyt täysiQ?
Unen ja valpeen rajoilla häilyvä mies on jotenkin värjyvämpi kuin jos se olisi arkisesti kuorsauksen ja valveen rajamailla. melkein valpeilla olevassa käheä-äänisessä italianespanjanranskaa sokeltavssa miehessä on romantiikkaa ja voimaa ja brutaalia äijää samassa herkässä pakkauksessa. Sitäpaisti se näytti erehdyttävästi Tommi Korpelalta.
Nonnih, mitäs epäilinkin! Siinä sitä 'äijää' on kerrakseen, aineskin valkokankaalla.
Juuh, onq, viirua vaille täysi. Vaikka pilvien takana.
Vaan mikä taas liekään sitäpaisti, sisäpaistin kyllä...
No se taas on niitäsalaisella respektillä vuoltuja lemmenruokia, joita syötetään sille äijälle. Naisten metkuja.
:)
Lohduttavaa kuulla, että paremmat puoliskotkin uneksivat Maranadooniksista. Vielä lohduttavempaa, että ei sen niin hääviä käsikirjoitusta tarvitse olla, että nainen on sulaa vahaa.
Mitä enemmän karismaa, sitä vähemmän käsikirjoitusta tarvitaan. Oikein kun palikat osuvat kohdalleen tyypissä, ei tarvita mitään, kunhan on. Niinku nyt vaikka Korpelassa osuvat. Ja Arto Nybergissä.