Se on sitten arki taas. Loma irrotti kivun ja kiristyksen hartioista. Työmuisti latautuu hämmentävän pykistäen. Välillä virkistynyt mieli oivaltaa omituisen kirkkaasti ja notkeasti ja toisen kerran se ei muista yksinkertaisinta asiaa. Sähköposti oli täynnä valittavia asiakkaita, joille riitti vielä korulauseita ja kokkapuheita tarjota loman tuomasta puhtiannoksesta.

Maakin sai sitten taas uudet päättäjät ja kaikki ilmoittivat perinteisesti voittaneensa. Kokkapuheita, niitähän ne ovat tottuneet pitämään. Kolmella aalla.

Aamulla ajoin pariksi minuutiksi auton pysäyksiin pihatielle, jolle on vain huoltoajo sallittu. Ja herraparatkoon minulla oli huoltoajo. Vanhempi mies kahden karvakuonon kanssa siitä sitten luomaan merkitseviä katseita suuntaani ja viivyttelemään korostetun verkkaisesti auton edessä. Miehestä huokui haastehanskan heittoa niin, että autosta matkakurat karisivat. Että sanopas nainen yksikin sana tai ajapa puudelini pelästyksiin, niin minäpä kirjoitan sinusta yleisönosastoon. En sanonut.

Koiran kakkoja taas tiet väärällään.