Kenkää hormonien piikittelylle
Keväthormonimyrsky on repinyt virkanaisen sisintä aika rivakasti keskisen Euroopan kevääseen suuntautuneen vierailun jälkeen. Siellä solakat naiset kulkivat polvihousuissaan ja jokainen sääripari iski kymmensenttisillä piikkikoroilla syviä lovia virkanaisen itsetuntoon. Vaikka virkanainen tykkää yli kaiken kauniista kengistä, hän ei pysty kävelemään niillä kahta metriä kauemmas. Tulessa palavat jalkaterät eivät ole omiaan ylläpitämään letkeää lomatunnelmaa, joten järki on kokemuksen rintaäänessä kävellyt lomamatkakenkäilyssä estetiikan yli ja virkanainen kävelee nykyisin kiltisti laadukkaissa ja mukavissa matalissaan. Kun naisen vertikaalisuus yltää kuusi senttiä päälle puoleentoista metriin, niin vähemmyyden tunne on melko konkreettinen jo ihan normaalikokoistenkin keskuudessa. Saati oikeiden naisten seistessä kymmensenttisillään simpseteissä jakuissa ja piukeissa polvihousuissaan kapoisat hartiat somasti sopivan pitkiin hihoihin pujotettuina.
Eiliseen saakka pystyin torjumaan keväthormonin hyökkäykset mutta sitten se iski koko voimallaan ja laittoi naisen kaupunkikierrokselle etsimään edes jotain. Alkuun oli hakusessa joku kiva housupuku, sitten edes pelkkä mustiin entisiin kaikkiin sopiva jakku. Lopulta olisin ollut tyytyväinen edes yhteen oikeanlaiseen villapaitaan. Vaan ei mitään. Joko kaupan on hirveitä riepuja tai sitten kaikki on ihan liian kalliita [osa niistäkin hirveitä riepuja]. Jos jakussa ei ole älyttömän kapeat hartiat, se näyttää isoäidin kummitädiltä peritylta marttakerhon syyskokouksen virka-asulta. Jos jakku mahtuu hartioista, se heiluu purjeena vyötäröllä. Jos se on halutun naisekkaasti slimmattu ja on tissisopiva, on se niin kireä kaikkialta muualta, että näyttää kutistuneelta makkarankuorelta. Masentavaa. Enkä nyt viitsi sanoa mitään siitä, että ne polvihousut nyt ei vaan kertakaikkiaan sovi kaikille.
2 tuntia,11905 askelta, 4,16 kilometriä ja 360 kilokaloria myöhemmin palasin lyötynä tyhjin toimin kotikolooni ja läksin lenkille. Vihaan keväthormonipiikkejä.
Jälkipuheet
Älä huoli, nuo kaupan jakut eivät juurikaan näytä hyvältä kenenkään päällä. Samalla tulee merkityksi naisen elämän tarkoitus: hyvin istuvan vaatteen löytäminen. Merkillä on kuulemma väliä. Plus että elämän tarkoitus löytyy helpommin ompelijalla. Hyvä että on tälläkin elämällä jotain merkitystä.
Virkasisko viritti jalkaansa aamulla korkeakantaiset avokkaat, kun oli muka niin keväistä, mutta koska oli myös kiire raitiovaunuun kuten aamuisin aina, jäi kenkien solkien virittäminen kyllin kireälle vähän lapsipuolen asemaan. Niinpä virkasiskon ihan ensi töikseen hallintopalatsinsa vastavahatulla lattialla ottama lennokas kiertoaskel johti kengän kangan lipeämiseen, nilkan taittumiseen ja virkasiskon kovaääniseen rojahtamiseen turvalleen lattialle. (Kukaan ei kai kuitenkaan nähnyt.)
Tämä otettiin vastaan ylimaallisena merkkinä siitä, ettei 180-senttisiä harteikkaita naisihmisiä ole luotu koroilla kävelemään. Toisaalta ilman korkokenkiä ei voi ajatellakaan hameita tai puolipolvisia housupukuja, joten tämän välikohtauksen voidaan katsoa säästäneen virkasiskon myös monilta kevätkarderoobin kartuttamiseen liittyviltä päänsäryiltä ja itsetunto-ongelmilta.
Lattapohjaisissa eccoissa kohti tulevaa.
Asmeo, onpa hyvä, että sain elämälleni tarkoituksen näin selkiinnytettyä. Minullahan on ompelukone. Tosin se on ollut rikki pari vuotta. Saisi edes ne housunlahkeet lyhennettyä. Ja hihat. Tai jos ostan puikot ja alan neulepolkkaamaan. Siinä olisikin ideaa. Olisi toinenkin tarkoitus elämällä.
No niin, noin siinä käy, kun lähes kaksimetrinen virkasisko nousee kannoille. Selvä merkki, että jotain rajaa piäis noilla pituuksilla hahmottaa. Pyydän huomauttamaan, että täällä puolentoista metrin korkeudella tulee niska kipeäski, kun seurustelee pitkien kanssa. Paitsi, jos istuu viskilasin äöressä. Silloin tulee vaan suupielei kipeiksi mutta se on eri asia. Eccot on muuten ihan melkein parasta. Ellei lasketa vettä, loskaa, pakkasta ja miehiä torjuvia ylijärkeviä Palmruutteja. Ne on siis ihan parasta.
Polvihousut tarvitsee ehdottomasti korkeakorkoiset kengät. Siitä lähdetään. Voin muuten näin ollen luvata kaikille miehenpuolikkaillle hekumallista kevättä ja kesää polvihousuja katsellen. Mitä nyt yhtään mitään osasin päätellä miesten kuolaa valuvista suupielistä siellä etelämmässä.
Mun mielestä Mephistot on vielä Eccojakin paremmat kävellä. Mutta myös hekumankarkoitusominaisuuksiltaan erinomaiset, sillä design seurailee melko tätimäistä linjaa. Onneksi tämäkään ei ole todellinen ongelma, sillä ei minulla muutenkaan kantti tai kukkaro kestä maksaa 200 euroa arkisista kävelykengistä. Kun Eccotkin kerta saa alle puoleen hintaan.
Karmat oli ihan vielä kelvollisen näköiset mutta muut oli kyllä sopivampia vaikka vaikka... no vaikka kirjastontädeille.
Palmruutit maksoi kyllä enemmän kuin ikinä olisin uskonut maksavani mutta onhan ne sen arvoiset. Köyhän ei kannata halpaa ostaa.
Kivat sivut.
"2 tuntia,11905 askelta, 4,16 kilometriä ja 360 kilokaloria myöhemmin... ....läksin lenkille."
Kevyesti ylimääräistä energiaa? Suomeen ei tarvita ehkä sittenkään uutta ydinvoimalaa, jos saisi samanlaisen energiapuuskan välitettyä muillekin. Hitsisti vain generaattoriin yhdistettyjä juoksumattoja.
"...täällä puolentoista metrin korkeudella tulee niska kipeäski, kun seurustelee pitkien kanssa. Paitsi, jos istuu viskilasin äöressä. Silloin tulee vaan suupielei kipeiksi mutta se on eri asia. "
Päivän paras blogispottaus eli ihan loistavaa tekstin riimitystä!
Kah, ota näistä selvää: spammikarpelaattori nappasi tarran kommentin sanoen mm. "Akismet says ham". Häh?
Nomutta. Keväthormonit ilmenevat paitsi kenkähormoneina ja takkihormoneina, myös energiahormoneina. Jotka tosin tarvitsevat käynnistyäkseen muutaman sovituskopissa punnertelun. Siellä sitä on pienikin ihminen olmi valas, joka päättää ei-koskaan-ikinä-enää syövänsä mitään. Ja lähtee lenkille.
Herranpieksut, mikä määrää kirotusvirityksiä. Nolova.