Koiran häntä heiluu oikealle, kun se näkee jotain miellyttävää ja vasemmalle, kun vaara käy uhkaamaan, kertoo Aamulehti tänään. Jos ihmiselläkin olisi häntä, niin jo vain olisi elämä helppoa. Tietenkin sakon uhalla häntä pitäisi olla esillä. Olisi häntämuotoilijoita ja häntäkoristeita ja lehdissä keväisin häntäspesiaali, joka esittelisi kevään häntämuotia. Kun häntä hallitsisi ihmistä, heti näkisi vastaantulijasta, että millä mielellä ja mitä on ihmisiään. Tosin ihminen tietty olisi koiraa ovelampi ja pystyisi kouluttaman häntänsä valehtelemaan. Olisi häntäkouluja, joissa oppisi heiluttamaan häntäänsä oikealle vaikka aikeet olisivat vasemmalle. Minulle kun on tunnetusti vaikeaa hahmottaa jo pelkästään yksinkertaista oikeaa ja vasenta, niin kuinka oppisin tajuamaan, heiluuko se häntä oikealle. Ja jos niin minun vai heiluttajan oikealle. Äh, ehkä unohdamme tämän. Heiluttaisin kuitenkin vääriä viestejä.

Askelmittari on muuten loistavan yksinkertainen keksintö ja toimii kuin junan vessa. Tilaan hissin ja muistan oitis, että minullahan on askelmittari ja juoksen aamulla parkkiluolan sadat rappuset alas. Onhan saatava askelia. Olen lähettämässä sähköpostia kollegalle ja muistan, että niin niitä askelia. Ja kävelen virkahuoneiston toiseen päähän. Tilaan ilasella luolan hissin alas ja muistan. Huohotan rappuset ylös. Illalla menen lenkille, käännyn risteyksessä lyhyemmälle reitille ja muistan mittarin. Käännyn takaisin pidemmälle.

Viikonloppuna Erityinen sanoi, että eihän sulla ole kuin monttu tossa ja tökkäsi vatsamakkaroiden väliin sormellaan. Sanoi minun selvästi laihtuneen. Viisas mies. ja tarkkanäköinen. Vaaka, jonka viisarin olen epäillyt jumittuneen, näytti tänä aamuna yllättäen nytkähdyksen. Rohkenisinko ehken veikata jopa muutaman sadan grammam vähennystä.

Nainen on niin helppo, kun sille päälle sattuu.