En vain tiedä
En ymmärrä. Miten näin nopeasti voi sopeutua uuteen työympäristöön. Kaksi kuukautta ja on kuin olisin jo kasvanut siellä. Työkaverit ovat luontevan tuttuja ja yhteistyö soljuu. Työssä on taas flow. Pidän työstäni. Mutta. Ihan pian olisi tehtävä iso ratkaisu. Olen siirtänyt sen ajattelemista, sillä en vain tiedä. Olen jopa ajatellut, että ehkä aika kasvattaa ratkaisuun, joka tuntuu oikealta. Se päivä lähestyy vääjäämättä.
En saa päätetyksi.
Minulla oli molemmissa käsissä hiukan pelimerkkejä muistuttavat aavistuksen kulmikkaat vaalean vihertävät palat, joita en osannut laittaa mihinkään. Tunsin oloni hiukan ahdistuneeksi, koska ymmärsin, että minun tosiaan oletetaan tietävän, mitä niillä pitäisi tehdä mutta en vaan jaksa muistaa. Ratkaisu oli aivan aivon reunassa mutta en saanut sitä pinnistetyksi käsiini asti. Uni on toistunut jonkin aikaa. Joka kerta ne samat palat kädessä ja aina herään juuri ennen kuin keksin, mitä niillä pitäisi tehdä ja miksi ne minulla on. Olen yrittänyt ymmärtää, mitä se uni haluaa minulle kertoa. Vai haluaako mitään? Mitä minä yritän ratkoa mielessäni? Ja miksi minä olen unessa niin ahdistunut?
En vain saa palasia yhteen.
Jälkipuheet
Ne vihreät palaset ovat kukkasen lehtiä. Sinun pitäisi kastella limoviikunaasi välillä.
Mun limo kuoli aikapäiviä. Kyllä ne merkitsee pelimerkkejä. Kun vaan löytäisi oikean kasinon.
Se siält viä putkahtaa :)
Ja iha omal painol..
Saa nähä. Jos vaikka ensi yönä. Jos vaikka jättäis valot päälle, niin näkis paremmin.
Heh, päivänselvää. Ne ovat kahden eri elämän pelimerkit. Sinun pitää vaihtaa ne kaksi pelimerkkiä yhdeksi isommaksi ja sijoitatte ne yhdessä pelipöydän ruutuun. Kun elämän ruletin kuula kolahtaa teidän ruutuunne, niin potti kertaantuu tai tripaalntuu. Sen jälkeen ei tarvitse taivastella pakkauskokoja smarketissa, vain perhekoko on se oikea.
Haha, niin varmmaan joo.
No hyvä, sitä minäkin.