Priorisoinneista
Priorisointi kuulostaa vähän kirosanalta, hiukan ylimieliseltä, aavistuksen elitistiseltä, aika paljon trendikkäältä ja hyvin paljon hektiseltä? Vain ihminen, jolla on jo aika paljon kaikkea, voi priorisoida, ja hänen täytyykin, koska elämä on hektistä? Kysyttäessä ihminen vastaa priorisoivansa perheen ja lapset ennen kaikkea. Jos ei ole perhettä, niin ystävät. Joku rohkelikko saattaa uskaltaa mainita priorisoivansa työn. Harva on se ihminen, joka kehtaa mainita itsensä, omat tarpeensa, etunsa, etiikkansa ja halunsa etummaisina priorisointilistalla. Vaikka sitähän ne loppuviimeksi ovat kaikki. Minäminäminä ja minun mielihyväni. Kuulostaa kieltämättä kauniimmalta piiloutua säällisten termien taakse. Siispä priorisoin lapseni ja perheeni. Minun lapseni ja minun perheeni.
Vaan mitäpä entäpä, kun joku muu priorisoi puolestani minua koskevia asioita? Esimerkiksi terveydenhuollon päättäjät, sitähän tapahtuu kaiken aikaa. Jos satun kuulumaan etusijalle asetettuihin, olen varsin samaa mieltä priorisoinnin perusteista ja siitä, että nimenomaan minun kuuluukin olla etusijalla. Mutta jos kuulunkin sinne häntäpään porukkaa tai peräti siihen, joka priorisoidaan pois listoilta tyystin, olen kovasti eri mieltä. Totta kai. Siinähän ei silloin ollenkaan toteudu minäminäminä ja minun tarpeeni laki ja oikeus.
AL.n yleisönosastossa, tuossa Pirkkahämeen kansanäänen mikroaaltouunissa, eräs äiti jokin aika sitten oli kovasti nyreissään, kun hänen poikaansa ei operoitu yliopistollisessa sairaalassa vaan hänen piti kustantaa kallis toimenpide yksityislääkärillä, joka kustansi pitkälti toista tonnia. Sairaala suorastaan kieltäytyi tekemästä toimenpidettä. Sairaala on jopa päättänyt, ettei se tee niitä ollenkaan vaan priorisoi toimenpiteen pois tyystin ja siitäkös poru nousi piireissä, joita asia koskee. Äiti halusi pojalle ympärileikkauksen uskonnollisista syistä. En tiedä äidin kotimaata mutta rohkenen epäillä, ettei sielläkään yhteiskunta maksa ympärileikkauksia vaan ihan ne on itse kustannettava.
Minäminäminä ja minun tarpeeni, uskontoni, oikeuteni ja tuhatvuotiset perinteeni. Niinhän se on. Kaikki vaan on niin kovin suhteellista ja riippuu, miltä kantilta asiaa tarkastelee ja kuka ja milloin ja missä olosuhteissa minkäkinlaisin resurssein. Elämä nyt vaan ei ole kaikille reilua. Erityisesti ei niille lapsille, joille tuo uskonnollinen toimenpide tehdään ilman heidän suostumustaan ja ilman minkäänlaista järjellistä syytä.
Priorisointi ei ole kirosana, jos sitä käyttää järjen ääni.
Jälkipuheet
Järjen ääni oli tämäkin kirjoituksesi.
Tervehdys,
Niin, tähän asiaan liittyy ehkä kaksi näkökulmaa. Hoitoa tarvitsevien potilaiden priorisointi terveydenhoidossa sekä tiettyyn kulttuuriin vahvasti kuuluva rituaali, jonka kohteena on puolustuskyvytön lapsi. Molemmissa näkökulmissa eettisyys näyttelee tärkeää osaa.
Priorisointi terveydenhoidossa on jokapäiväistä realismia sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Yleisesti yhteiskunnassa juuri puolustuskyvyttömät ja heikoimmassa asemassa olevat pakkaavat jäämään priorisointilistan loppupäähän. Suomessa "hyvinvointivaltiona" lapset ovat terveydenhoidossa oikeutetusti listan alussa. Toisaalta vanhukset ovat usein todellisuudessa listan loppupäässä, koska heihin ei kansantaloudellisesti kannata enää panostaa. Tätä on eettisesti ainakin minun hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä.
On totta, että meidän kulttuuristamme käsin katsottuna lasten ympärileikkaus vaikuttaa turhalta ja järjettömältä toimenpiteeltä [minäkin siis olen sitä mieltä]. Juuri siksi, että sen kohteena oleva lapsi ei voi puolustautua. Maailmassa on lukuisia kulttuureja, joissa erilaiset lapseen kohdistuvat rituaalit ovat vielä paljon pahempia kuin ympärileikkaus.
Mutta voipa joku paheksua syvästi meidän kulttuurissamme vaikkapa sitä, että vastasyntyneelle isketään piikkejä kasapäin ja tungetaan kaiken maailman hengitysteiden avaajia suuhun heti ensimetreillä. Ei sekään ole kovin luonnonmukaista, vaikka Onkin lapsen parhaaksi. [kyllä se vastasyntynyt voi ajatella, että mihin kidutuslaitokseen minä oikein jouduin, päästäkää äkkiä takaisin sinne, mistä tulin]:)
Niin mutta noilla noilla toimenpiteillä mitä tehdään vastasyntyneelle jos hän ei vaikka saa happea ovat elämää ylläpitäviä ja lapsi voi ilman niitä vammautua tai jopa menehtyä. Ympärileikkaus on vain kosmeettinen juttu eikä siksi oikeen käy tuossa kohdin vertailuun. Muilta osin olen ihan samaa mieltä Lumo:)
Kiitos Dyro. Pelastit viikonloppuni.
Lumo; priorisointi on seurasus siitä, että resurssit eivät riitä kaikkeen. Sairaaloiden arkipäivää on priorisoida hoitojen tärkesyjärjestyksiä ihan joka päivä, jokaisen potilaan kohdalla ensiavusta saattohoitoon saakka. Jos sairaaloilla olisi valta ja voima ja resursseja hoitaa kaikki, he sen myös tekisivät. Mutta kun ei ole. Ja miksi ei: koska kunnat eivät sairaaloilta tilaa riittävästi. Suomeksi: kunnat eivät maksa.
Nessu: eihän sairaaloiden priorisointi lasten ympärileikkauksissa tarkoita, etteivätkö lapset saisi ihan yhtä hyvää hoitoa yksityispuolelta. Siellä se on taas ihan jokaisen lääkärin oma eettinen asia, kieltäytyykö vai leikkaako. Hoito on silti aina yhtä hyvää, sillä yksityispuolella leikkauksi tekevät ihan ne samat lääkärit kuin sairaaloissakin. Mutta ero on siinä, että yksityispuolella hoidon maksaa vanhemmat itse.
Ei-lääketieellisistä hoidoista on helpoin nipistää, kun nipistettävä kuitenkin on. Jos rahaa ja aikaa ja henkilökuntaa ja tiloja on vähän, niin kuka leikkaa mieluummin ei-lääketieteellisistä syistä kuin esimerkiksi syövän takia hoitoon hakeutuneen potilaan.
Tämä oli hyvä ja osuva kirjoitus vaikka sillä hipaistiin arkoja aiheita.
Mikäänhän ei ole helpompaa kuin huudella sivusta, että vanhukset ja syrjäytyneet eivät saa hoitoa ja se ja tuo kestää niin kauan. Eivät saa niin ja niinhän se kestää. Mutta kuka keksii sen viisasten kiven, joka antaisi riittävät resurrsit hoitaa kaikki jallaan ja useimmat nopeasti.
En kadehdi niitä, jotka joutuvat päättämään toisten elämien kohtaloista.