Miksi ihminen herättää toisessa välittömän reaktion? Miten silmänräpäyksessä voi välittyä niin paljon viestejä ja miten se kaikki ehtii järjestyä vastaanottavissa aivoissa tuottamaan johtopäätöksensä siinä samassa hetkessä, kun toinen aukaisee suunsa. Joskus jopa ennen, pelkkä katse riittää. Ja miksi jotkut ihmiset eivät herätä mitään tunteita. Eivät yhtään mitään, pelkkää lauantaimakkaraa ranskanleivällä. Kuvittelen, että jokaisella yksilöllä on joku ilmapiiri, ihan omansa sävyinen ja suuruinen, joka on pilvenä tyypin ympärillä. Kun toinen yksilö omine pilvineen astuu kyllin lähelle ja joutuu sen toisen pilven vaikutuspiiriin, niin nämä pilvet joko kohtaavat tai sitten eivät. Värit sopivat yhteen tai sitten eivät. Minkä väriset eivät keskenäöän herätä mitään tunteita? Saman väriset? Ja ehkä joillain on niin valtavan vahvat pilvet, että ne toimivat turvatyynyinä ja tuuppaavat toisen pois. Mitä isompi pilvi eli mitä isompi ego, sitä kauempaa vaikutukset tuntee.

Tämähän selittäisi helposti, miksi joskus natsaa heti, joskus ei koskaan ja joskus ei herätä mitään tunteita. Ja samat pilvet taas toisten kanssa päinvastoin. Mutta miten selittyy se, että joidenkin pilvet reagoivat kaiken värisiin aina samalla tavalla? Miksi jotkut ihmiset vaan ovat kertakaikkiaan luotaan työntäviä? Minä näen ne mielessäni myrkynvihreinä, koska sellaisten tyyppien ollessa paikalla myrkyttyy koko huone. Jopa niin, että kun ihmiset hajaantuvat tahoilleen, leijailee myrkkypilven vaikutukset heidän mukanaan koteihin, työpaikoille, nakkikiskajonoihin, takseihin ja markettien kassajonoihin. Tarttuneet myrkynvihreät hiukkaset purskahtelevat sitten täysin viattomien ihmisten päälle ja saastuttavat vuorostaan heidät ja pilvi leviää edelleen. Yksi myrkynvihreä ihminen saa paljon pahaa aikaiseksi päivässä.

Miten jotkut ovat niin selkeästi myrkyllisiä? Niiden luulisi itse tajuavan olevansa sellaisia mutta eivät ne kai ja toisaalta kyllä ja silti ne ovat. Niiden täytyy kierosti nauttia myrkyllisyydestään ja siitä, että jättävät ikuiset jäljet muiden ihmisten mieliin. Onneksi niitä ei ole paljon. Minä olen tainnut elämässäni törmätä vain pariin. Mutta niiden jäljet pysyvät nahoissani. Ei tarvitse kuin nähdä kuva tai kuulla ääni tai kuulla puhuttavan, niin myrkkyhuurut alkavat jo nousta korvista.

Haluan kuvitella, että minun pilveni on lämpimän luonnon valkoinen. Se sopii yhteen melkein minkä tahansa toisen pilven kanssa mutta minkään kanssa se ei synnytä mitään varsinaista ilotulitusta eikä se herätä intohimoja suuntaan tai toiseen. Valkopilvisestä ihmisestä ei yleensä muisteta jälkeen päin mitään. Mutta valkoinen sopii yhteen yhden kanssa: mustan. Minä pidän mustista ihmisistä.

Välittyyköhän pilven väri virtuaalisesti samalla tavalla kuin lihallisen ihmisen ympäriltä? Olenko minä luonnon valkoinen, hiukan mauton ja jälkiä jättämätön myös Meana. Vai olenko värittänyt Mea-pilven joksikin muuksi?