Koskaan ei voi tietää. Mustimmankin miehen kaapin ovien takana lymyilee nämmä pieni lankahamsteri. Jäämme täällä ostoneuleosastolla mielenkiinnolla seuraamaan, miten mustahamsteri selviää oikean kutomisesta. Vai käykö siinä nurjasti?

Miksi muuten jotkut kutovat ja toiset taas neulovat, kun suoritetaan puikoilla silmukoiden saattamista sillä tavalla päällekkäin, että saadaan jonkinlaista tasoa, josta voi muotoilla erinäisiä vaikeita kaventamisia ja leventämisiä tehden joko pipoja tai sormikkaita tai kantapäitä tai villapaitoja? Ystävättäreni tässä kohden oikaisisi taas termistöäni: se silmukoista koottu vaate ei kuulemma ole mikään villapaita vaan neule. Miksei? Jos kerran se suorittaminen on neulomista, niin onhan se tietty neule mutta jos taas kutomista, niin miksei sitten kudin, joka ilmeisesti kuitenkin on taas keskeneräinen neule.

Olen minäkin kutonut kerran kaulaliinaan. Pyöröpuikoilla ja pitkästä reunasta aloittaen, kun se oli mielestäni sillä tavalla helpompaa. Ihmettelin askareen kuluessa ajan ja langan määrää, jonka työ vaati mutta untuvikkona jatkoin sinnillä kunnes liinan leveys tyydytti. Kun vihdoin sain työn pääteltyä, purkautui puikoilta noin kahdeksan metriä kaulaliinaa. Onneksi silloin oli kova pakkastalvi ja liinaa riitti kääriä useampikin kieppi kaulan ympärille. Onkohan se jossain kaapissa jemmassa vielä? Tuntuu tulevan nyt sensorttiset pakkaset, että olisi taas käyttöä.

Eikös siitä ole muuten kuiskittu jo kauan? No, nyt ei tarvitse enää arvuutella.