Ihmisen parhaat ystävät
Valokuvatorstai / Ystävä [Joku ei ole unohtanut Elmeriä.]
Tilaa RSS-syöte
Kuka?
Juttutupa
Mikä osa tässä on vaikea ymmärtää(4)
Se on niin kaunista katseltavaa ...(11)
Makkaraa, ruisleipää, parisuhdeneuvontaa ja lopuksi pientä marmatusta(14)
Talvikukkapuutarhan salaisuudet(2)
Paussigallup 2: Mikä se on se ainoa oikea grilliherkku?(9)
Kesä stressaa(14)
Sunday smile(2)
Matkustelu avartaa(7)
Raportti pääkaupunkiseudulta(4)
Nainen ja mies hempeilevät, osa herratiesmones(15)
Se on niin kaunista katseltavaa ...(11)
Makkaraa, ruisleipää, parisuhdeneuvontaa ja lopuksi pientä marmatusta(14)
Talvikukkapuutarhan salaisuudet(2)
Paussigallup 2: Mikä se on se ainoa oikea grilliherkku?(9)
Kesä stressaa(14)
Sunday smile(2)
Matkustelu avartaa(7)
Raportti pääkaupunkiseudulta(4)
Nainen ja mies hempeilevät, osa herratiesmones(15)
Tuoreet
Matkailu on taas avartanut
Mikä osa tässä on vaikea ymmärtää
Se on niin kaunista katseltavaa ...
Talvikukkapuutarhan salaisuudet
Makkaraa, ruisleipää, parisuhdeneuvontaa ja lopuksi pientä marmatusta
Paussigallup 2: Mikä se on se ainoa oikea grilliherkku?
Sunday smile
Kesä stressaa
Matkustelu avartaa
Raportti pääkaupunkiseudulta
Mikä osa tässä on vaikea ymmärtää
Se on niin kaunista katseltavaa ...
Talvikukkapuutarhan salaisuudet
Makkaraa, ruisleipää, parisuhdeneuvontaa ja lopuksi pientä marmatusta
Paussigallup 2: Mikä se on se ainoa oikea grilliherkku?
Sunday smile
Kesä stressaa
Matkustelu avartaa
Raportti pääkaupunkiseudulta
Vinttikomero
heinäkuu 2008
kesäkuu 2008
toukokuu 2008
huhtikuu 2008
maaliskuu 2008
helmikuu 2008
tammikuu 2008
joulukuu 2007
marraskuu 2007
lokakuu 2007
syyskuu 2007
elokuu 2007
heinäkuu 2007
kesäkuu 2007
toukokuu 2007
huhtikuu 2007
maaliskuu 2007
helmikuu 2007
tammikuu 2007
joulukuu 2006
marraskuu 2006
lokakuu 2006
syyskuu 2006
elokuu 2006
heinäkuu 2006
kesäkuu 2006
toukokuu 2006
huhtikuu 2006
maaliskuu 2006
helmikuu 2006
tammikuu 2006
joulukuu 2005
marraskuu 2005
lokakuu 2005
syyskuu 2005
elokuu 2005
heinäkuu 2005
kesäkuu 2005
toukokuu 2005
huhtikuu 2005
maaliskuu 2005
helmikuu 2005
tammikuu 2005
joulukuu 2004
marraskuu 2004
lokakuu 2004
syyskuu 2004
elokuu 2004
heinäkuu 2004
kesäkuu 2004
toukokuu 2004
huhtikuu 2004
maaliskuu 2004
helmikuu 2004
tammikuu 2004
joulukuu 2003
marraskuu 2003
lokakuu 2003
syyskuu 2003
kesäkuu 2008
toukokuu 2008
huhtikuu 2008
maaliskuu 2008
helmikuu 2008
tammikuu 2008
joulukuu 2007
marraskuu 2007
lokakuu 2007
syyskuu 2007
elokuu 2007
heinäkuu 2007
kesäkuu 2007
toukokuu 2007
huhtikuu 2007
maaliskuu 2007
helmikuu 2007
tammikuu 2007
joulukuu 2006
marraskuu 2006
lokakuu 2006
syyskuu 2006
elokuu 2006
heinäkuu 2006
kesäkuu 2006
toukokuu 2006
huhtikuu 2006
maaliskuu 2006
helmikuu 2006
tammikuu 2006
joulukuu 2005
marraskuu 2005
lokakuu 2005
syyskuu 2005
elokuu 2005
heinäkuu 2005
kesäkuu 2005
toukokuu 2005
huhtikuu 2005
maaliskuu 2005
helmikuu 2005
tammikuu 2005
joulukuu 2004
marraskuu 2004
lokakuu 2004
syyskuu 2004
elokuu 2004
heinäkuu 2004
kesäkuu 2004
toukokuu 2004
huhtikuu 2004
maaliskuu 2004
helmikuu 2004
tammikuu 2004
joulukuu 2003
marraskuu 2003
lokakuu 2003
syyskuu 2003
Jälkipuheet
Tärkeän ihmisen muistoa kunnioittaakseen ei esteenä saa olla matka eikä paikka. Kiitos Mea, tämä tuo taas oikeanlaista perspektiiviä asioihin.
Kiitos itsellesi. Pienien huomioiminen tekee ihmisestä suuren.
Tämä on ihana kuva. Pieneläinhautausmaat ovat tunteita herättäviä paikkoja.
Todellista ystävyyttä ei katkaise edes kuolema.
Voi voi. Vanhan koiran omistajana ei halua edes nähdä tällaista kuvaa...
Erittäin kaunis kuva. Se on niin uskomatonta, miten jostain voi tulla niin tärkeä...
Ajatuksia herättävä kuva.
Kuvan pieneläinhautausmaa sijaitsee ison "oikean" hautausmaan vieressä, suuressa kauniissa mäntymetsässä. Kun siihen ensimmäisen kerran osuin, hämmennyin sen koosta, sitä jatkui ja jatkui ja jatkui silmänkantamattomiin. Se oli täynnä kauniisti rakennettuja muistomerkkejä ja ristejä. Siellä oli kymmenien vuosien ajalta saman perheen lemmikkien "sukuhautoja" ja tuoreita kukkia sellaisllakin haudoilla, jossa lemmikki oli haudattu kymmeniä vuosia sitten.
Jotenkin siellä välittyi vilpitön välittäminen, ystävyyden merkitys, kuolemankin jälkeen ulottuva uskollisuus. Kaunista. Jotenkin niin paljon pyyteetöntä ystävyyttä, ettei sellaista uskoisi olevan olemassa.
Huh, onpas karu maasto (ja komea kuva)
Toisaalta tuommoiseen pöpelikköön soisin itsenikin kuopattavan kun aika koittaa. Vierailin vasta tavallisella hautausmaalla ja sen tilatehokas vieriviereen-asettelu alkoi ahdistamaan.
Nyt kun mainitsit, niin osin tuo villin vapaa tilan käyttö ja ruutukaavattomuus tekee lemmikkieläinten hautausmaista niin .... niin vapaita kaikesta kaavamaisuudesta ja yleistä mielipidettä kunnioittamattomiksi. Siellä ei välitetä niistä, joiden mielestä ihmisen parasta ystävää ei saa kutsua häneksi. Siellä ei hätkähdetä sitä, että jonkun mielestä on outoa viedä kukkia kaverin haudalle vielä kymmenenkin vuoden päästä.
Rauhoittava ja vapauttava paikka.
Näyttää olevan oikein s- ja k-päiväkin, ei pelkät vuodet.
10.10.77 - 18.11.93 ja vielä joulukuussa 2006 siististi puhdistetut kivet, vasta uudelleen maalatut kirjaimet ja numerot, kynttilä lyhdyssä sekä uusi puutarhatonttu.
Tuli mieleeni oikea "runo", jota en muista.
Mut tyyliin:
Jos ihmiset rakastaisivat eläviä yhtä paljon, kuin kuolleita,
maailma olisi paljon onnellisempi paikka.
Viime kesänä pyöräillessäni Helsingin keskuspuistossa osuin pieneläinten hautausmaalle. Kauan en kulkenut käytävillä ennen kuin itku tuli. Kaivattaneeko ihmisiäkään niin paljon kuin monia lemmikeitä. Itsekin kyynelin muistelen vieläkin ensimmäistä kissaani yli 30 vuoden takaa.