Miten tämänkin nyt selvemmin sanoisi
Nettisivujen käyttäjiä ei ole helppo miellyttää: vaikka kuinka kerrot yhden näytön kahdella lauseella, jotka osoittavat neuvovalla sormella asiakasta suoraan otsaan, että olemme muuttaneet ja teitä palvelee nyt tämä uusi korporaatio, jonka linkkiä tuosta kun tökkäset, niin pääset sinne. Ihan selvällä suomella. Niin eikö ne tule lankoja pitkin ja hauku, kun olette taas menneet muuttamaan sivuja ja nyt ei enää löydä mitään ja se entinen pitää saada takaisin. Sitä paitsi siitä varsinaisesta sivujen muuttamisesta on neljä vuotta ja nythän ne on jo bittien taivaassa. Mutta kiva, että miellytti. Ymmärtäminen ja muistaminen ovat kovin suhteellisia käsitteitä.
Viime perjantaina kaveri oli syönyt lounaaksi sellaisen täytetyn pitkän leivän, joka paistetaan grillin tapaisessa laitteessa lätyskäksi. Keskustellessamme henkevästi lounasläpysköiden oikeellisuudesta huomasimme, että emme kumpikaan muistaneet yhtäkkiä sen paistolitistetyn pitkän syötävän nimitystä. Vaikka asialla ei mitään merkitystä ollutkaan, jäi ajatus patukan nimestä kaihertamaan koko illaksi. Lauantaiaamuna heti herättyä pajahti päähän luuppina poukkaava arvailu, että mikä sen syötävän nimi nyt olikaan. Alkoi jo huolettaa. Meitä oli siinä kaksi koulutettua ihmistä pähkäilemässä, eikä kumpikaan muistanut leipukan nimeä. Eniten ehkä huoletti, että asialla ei ole merkitystä mutta pähkäilemme sitä jo toista päivää.
Sunnuntaina täydellinen muistikatkos alkoi jo todella huolettaa. Vielä iltapäivälläkään ei syötävän nimestä ollut mitään muistikuvaa. Ajatus alkoikin jo pyöriä huolestuneena sen tosiasian kieppeillä, että joko on varhaisdementia tai akuutti altzheimer iskenyt. No, naureskeltiin siinä sitten hetki, miten helppoa olisikin, jos ja kun ei lainkaan muistaisi mitään. Ei siis muistaisi sitäkään, mikä maistuu millekin ja voisi panna sen täytettävän pitkän leivän väliin mitä vaan. Arvelimme niin tosin tehtävän muutenkin, sillä samaa majoneesitahnaa tuntui niiden sisällä olevan, olivat ne sitten vuohenjuusto-aurinkokuivattutomaatti-aurajuusto- tai kinkku-ananas-mozzarella-tuoretomaatti-nimisinä lounaslistalla. Ehkä apukokki aamuisin lounastamoiden keittiöissä kysyy, että mitäs pannaan listalle tänään ja pääkokki siihen, että pannaan vaikka aurinkokuivattutomaatti-aurajuusto-kana-ananas-paprikajuttua ja väliin sitten sitä tavanomaista majoneesia. No, silloinhan me sen keksimme, että niinhän ne tekevätkin. Ja eikö me muistettu saman tien, että paniini se nimi on.
Ensin olin, että justjoo, tämä on taas sitä lisäarvotonta kikkailua ja turhaa kekkalointia. Että mitä lisäarvoa pariloidulle patongille tuo nimittää sitä paniiniksi, kun sitä voisi kutsua lyhyesti varrellisella metallilankaritilällä eli halstarilla eli valurautalevyllä, jolla ruokaa kypsennetään suoraan avotulen tai muun lämmönlähteen päällä eli sähkökäyttöisellä kahden levyn välissä ruokaa kosketuslämmöllä kypsennettävällä laitteella valmistetuksi ranskanleipätaikinasta tehdyksi pitkäksi ja kapeaksi leiväksi.
Jälkipuheet
Mikä sen nimi nyt oli? Missä me viime viikolla oltiin? Anna nyt mulle se, no se se, kyllä sä tiedät.. Mitä mä tullin tänne hakemaan? Ja tämä total overload lisääntyy vaan vuosi vuodelta. Mulle juju on siinä etten yritäkään muistaa, sitten asia popsahtaa mieleeni yhtäkkiä, joskus tunnin, joskus päivän, joskus viikon kuluttua. Jos yrittää väksin tikistää muistiaan, aivoista tulee pelkkää mustaa sumua. Öiset puolihorteiset vessakäynnit ovat muuten yksiä hedelmällisimpiä muistiinpalaamishetkiä.
Minulla toimii aivo yleensä parhaiten aamusuihkussa. Siinä vaan on se ongelma, että kun suihkusta tulee väristen pois, unohtuu taas kaikki.
Älä sano.
Muistan,kun kirjoitit aamuyöllä runon tai jotain mielekästä!
Et vaan saanu siit aamulla selvää ;)
Aamuyö saatttaa sittenkin olla hedelmällistä aikaa...
mmh. huomasin tekstissä sanan aurajuustoa. nyt on nälkä ja on piiiiiiiiitkä matka aurajuuston luo. :P
kunnioittavasti, ja kuola valuen,
tartsu
Siru, sulla on hyvä muisti. En itse muistanutkaan. Kun joku keksisi aamuyön ajatusnauhurin.
Tartsu, aurajuusto on HeRKKKuVA, parasta herrrrrkkua. Nyt nimunkin tekee mieli. Äh.