« Tähtitorni | Pääsivu| Joulun odotukseen mean keittiön vinkeillä »

Suorituspaineita

Selasin viikonloppuna yhtä naisten kuvalehteä ja muistin taas, miksi joulu tuntuu vuosi vuodelta teennäisemmältä ja vastenmielisemmältä. Miten voisikaan joulumieli tulla, kun ei ole tiedossa kahdeksantoista lajin joulupäivällistä. Miten osaisinkaan virittyä jouluun, kun ei ole sitä luminietosten keskellä kirkkaana hohtelevaa kartanoa, jonka romanttisissa saleissa joulutunnelmaa tuo kolmikymmenpäinen sukulaisjoukkio ja kolme puhtoista röyhelöistä lasta. Miten voisin tuntea joulun sanomaa, kun ei takkatulen ääressä kimaltele valkoinen muovikuusi, jonka isä kävi punaisella kirveellään metsästä kaatamassa.

Viiden lomapäivän aikana oli eteisen lattialle kertynyt vino pino aamulehtiä, joiden välistä lennähteli pieni lippunen: "Suoritan Joulun kunniaksi ikkunan pesua pääikkunan osalta ilmaiseksi."

Mitä varten suoritetaan yksinkertaisten asioiden osalta niiden tekemistä niin monimutkallisesti ja teennäisesti?

Jälkipuheet

Sanopa muuta. Itse ajattelin melko lailla samaan tapaan, kun selasin useampaakin naistenlehteä ja kuvatekstit olivat tasoa "kaupunkilaiset hakevat kuusensa torilta, sensijaan että kaataisivat sen itse metsästä", ja kuvassa isä ja poika kantavat kuusta.
Joulusta (ja vaatteista, ruuasta, sisustamisesta...) tehdään aikuisten kuvakirjoja. Merkityksellistä tekstiä on yhä vähemmän ja kauniita kuvia runsaasti. Ehkä siinä on samaa ilmiötä, kuin tv:n katselussa. Ei eletä itse vaan katsellaan kuvia ja kohtauksia muiden (kuvitellusta) elämästä. Eihän se sitten olekaan kumma, ettei mikään tunnu riittävän, kun omaa elämää vertaa tuohon kuviteltuun todellisuuteen.

Mielenkiintoisesti laadittu mainos. Suomenkielellä voidaan asiat sanoa kovin monimutkaisestikin. Mikähän se on se pääikkuna?

juuri niin Adalmina, tuntuu, että yhä aikaisemmin aloitetaan yhä hassummalta näyttävä nostalgia-joulun korostaminen joka tuutista. Ettei se vaan johtuisi siitä, että epätoivoisesti korvataan jotain hämärää, ehkä elokuvista, ehkä kirjoista, ehkä mummojen muistipuheista muodostettua kuvaa ainoasta-oikeasta-joulusta. Kun sellaista tunnelmaa ei sitten ole eikä sitä itseensä saa loihdittua, haluaa ammentaa kuvista kaiken. Josko se vaikka tarttuisi. Eletään siis tositv-joulua. Ainakin lehdet näin haluavat uskotella. Tai ehkä ne ovat sitten oikeassa: ei kai niitä lehtiä ostettaisi, jos glitter-glamous-jouluista ei joku haaveilisi.

Sitä minäkin mietin, että mikä se on se pääikkuna. Mies lupasi samalla opastaa oikeassa ikkunan pesussa. Sama mies, joka taannoin lupasi lappusensa mukaan opasta, miten jääkaappin tausta siivotaan ja miten torjutaan ötökät, jotka tulevat lattailistojen alta eli miten lattialsitat uusitaan ja raot tilkitään.

Jo vain. Lueskelin sunnuntai-iltana erinäisiä sisustuslehtiä ja tunsin pakokauhua siitä, että en ollut alkanut valmistautua jouluun jo kesähelteillä keräilemällä varpuja, käpyjä, osatamalla kesämatkoilta persoonallisia joululahjoja jne. Jotkut valistuneet henkilöt ovat niin tehneet. Minä en, ja pelkäänkin, että joulu kiertää minut luopion taas kaukaa. En aio suursiivota kotia ennen joulua, koska siivoan muutenkin suht säännöllisesti. En aio syödä itseäni jouluherkuilla tainnoksiin, koska en ylensyö muulloinkaan. Tuskin edes hiljennyn liiemmin, koska teen sitä tarvittaessa muulloinkin ja en usko olevani järin suuri älämölön aiheuttaja.

Luulen, että kaikki tämä joulua edeltävä hälinä ja hehkutus ja turha jänisräikän paukutus loppuisi heti, vähenisi ainakin radikaalisti, ellei joulusta olisi muodostunut/muodostettu niin iso KAUPALLINEN TAPAHTUMA.

Aivan laittamattomasti sanottu. Erityisesti tuo "jänisräikän paukutus" ;)

Yhden tuttavani joulu ei tule, ellei heillä asuva mies pese kristallikruunua hely helyltä. Tai jos ei ole tasan niitä ruokia, joita on aina ollut. Tai joulukuusessa tasan ne koristeet, joita on aina ollut. Tiesitkö muuten, että tänä jouluna kuusi pitää poristella mustilla palloilla ja ensi jouluna sinisillä.

En tiennyt tuota. Mustilla palloilla? Kuulostaa arveluttavalta goottikuuselta. Sinisiä palloja taidettiin tyrkyttää jo vajaa kymmenisen vuotta sitten.

Jos joulu ei tule ilman jokaisen kristallihelyn jynssäystä, niin saisi minun puolestani pysyäkin poissa!

Arvostan toisaalta sitä, että kuusi koristellaan joka ainoa joulu niillä tietyillä samoilla hipskuukeloilla, kuin että joka halvatun vuosi ostettaisiin muodinmukaiset trendikilkuttimet.

Viisas on nyt se, joka säästi vanhat siniset pallot. Vaan kuka kumma ostaa kuuseen sen väriset pallot kuin sanoo trenditoimittaja. Mustat!? Eihän ne sovi edes vihreään. Paitsi titetenkin siihen valkoiseen muovikuuseen, jonka taatto läksi metsästä punaisella kirveellä kaatamaan.

Kotikotona oli aina samat koristeet kuusessa ja kuusen ympäri kiersi junarata. Kerran äiti oli päättänyt modernisoida systeemin ja oli heittänyt kaikkki ihanat vanhat lasiset perintöpallot pois ja laittanut männyn ja punaiset muovipallot.

Olen vieläkin järkyttynyt. Juontuukohan joulutraumani sieltä.

Ylipäätänsä naistenlehtiä lukemalla elämästä saa aika kieroutuneen käsityksen. Osaa jutuista pitää vain lukea kuin satua ja muistaa, että lehtien sivuille olevat jutut eivät ole kuvauksia todellisesta elämästä. Luin amerikkalaisesta Alluresta maailman naurettavimman ja myös kuvottavimman jutun siitä, kuinka onnistua hankkimaan itselleen kalliita lahjoja mieheltä. Artikkelissa hehkutettiin eräänkin naisen onnistuneen saamaan mieheltään SL Mersun (jonka kanssa ei sitten kuitenkaan päätynyt avioon). Lahjat eivät siis olleet alle 100 euron. Todella vastenmielistä! Vihon viimeisimpiä ovat henkilöhaastattelut, joissa henkilöstä ja hänen perheestään maalataan täydellinen kuva. Mutta, jostain syystä minäkin niitä lehtiä ostan (ja usein), pitää vain muistaa, ettei sekoita todellisuutta ja lehtien sivuille luotuja illuusioita keskenään.

Joskus 1990-luvulla näin Oulussa toimintansa lopettaneen kaupan ikkunassa ilmoituksen: "Liike sulettu. Ei kanata."

Ei varmaan kanata, jos mainokset ja hyllynreunan tekstit oli laadittu yhtä luotettaviksi...

Nuo henkilöhaastattelut ja neuvot naisille miesten koukuttamiseksi ovat ihan oman lajinsa Cosmo- ja Sara-, Eeva- ja Gloria-tason juttuja, ne laittaa jokainen täysjärkinen omaan henkiseen roskakoppaansa. Mutta kun ihan peruskotilehdissä kerrotaan kymmenin sivuin ja makein kuvin, kuinka joulu tehdään ja perään sitten, kuinka säästyä joulustressiltä, niin alkaa hiukan huolettaa tavallisen kotilehden maailmankuva.

Katsoin eilen tarkemmin sitä mainosta: hän suoritti ikkunan pesua ilmaiseksi pää- ikkunan osalta. Lisäksi hän suoritti opstusta ikkunan pesua koskevissa toimissa.

Niin.

Viisas mies on keksinyt uuden nimityksen "pääikkuna". Onkohan se yleensä olohuoneen ikkuna?
Samaa mainostyyliä kuin "toinen linssi kaupan päälle".
Tekisin kiusaa jos tuo ikkunanpesijä tulisi näille nurkille ja nimeäisin pääikkunaksi sen vaikeimmin tavoitettavan.

Kolmikerroksisen kartanon eteläseinä on yhtä ikkunaa alhaalta takkahuoneesta aina kolmannen kerroksen kirjastoon saakka.

Tai sitten olisiko se pääikkuna sellainen josta järjen valo paistaa ulospäin. Pyöräilykypärässäni on vilkkuva ledi ja järjen valo menee toivottavasti pääikkunastani sisään ja humeetini kirkastukseksi.

Tämä uusi spammipoliisi on niin tarkka, että jostain käsittämättömästä syystä väitti tuossa kommentissa olevan arveluttavan linkin ja jätti sen filtteriin.

Kartanosi pääikkunasta ei ole epäilystäkään, ellei siellä ole myös kattoikkunaa. En saanut selvää, tarkoittiko tarjous, että maksusta pestä muut paitsi pää- ikkunat. Vai peseekö hän Joulun kunniaksi vain sen yhden ja opastaan ikkunan pesua muiden ikkunoiden osalta.

Kentietää vaikka tarttuisin tarjoukseen pää- ikkunan osalta.

Kylpärässähän on tosiaan tuuletusaukotkin, jos ne oli pleksattu, olisivat ilmiselviä pääikkunoita mutta niitä ei kannattane ilmaiseksi pesettää.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa