Istun baarin seinustaa kiertävän sohvantapaisen päässä, aivan oven ja levyautomaatin vieressä. Minulla on siinä hyvä tarkkailupaikka, ei ketään lähettyvillä. Yhdessä pöydässä pelataan korttia, nurkassa yksi pariskunta kuhertelee. Baarin toisella seinustalla istuu mies, joka pitelee päätään, nainen siirtyy kauemmas. Riita.

Keski-ikäinen, isokokoinen mies seisoo hetken keskellä pientä baaria, empii. Istuutuu lopulta minua vastapäätä ja sanoo, että istun tähän, kun kukaan ei kieltänytkään. Ole hyvä vaan, mutisen vaikka en ole ollenkaan sitä mieltä. Mies sanoo jotain, jota en kuule. Hän katsoo kohti, vaatii huomiota. Vaivautuneena käännyn seuralaiseni puoleen. Tunnen intensiivisen tuijotuksen. Kun käännän päätäni, huomaan katseen nauliutuneen minuun. Yritän nopeasti sivuuttaa palavat silmät kohdistamalla huomioni levyautomaattiin mutta kun käännän katseeni takaisin, näen palavat silmät taas.

- Mitä sä tuijotat, kysyn lopulta vaivautuneena.
- Sä oot niin kaunis, mä en voi olla kattomatta suhun.
- Ja sä taidat olla vähän kännissä.
- Mä en ole koskaan nähny noin söpöä nykerönenää.

Minun pitäisi mennä vessaan mutta en uskalla liikahtaa, koska joutuisin ohittamaan miehen kymmenen sentin päästä. Levyautomaatille en arvaa siirtyä, koska joutuisin kääntymään selin ja arvaan, mihin katse kiintyisi. Minua alkaa jo naurattaa ylenpalttinen ihailu.

- Sullon sitäpaitsi ihana nauru.

Yhtäkkiä mies tarttuu vasempaan käteeni, pitää sitä hellästi.
- Sun täytyy olla opettaja. Sullon ihan opettajan kädet.
Vedän käteni pois ja hautaan sen toppatakin laskoksiin. Alkaa jo ahdistaa.
- Sä oot viisaan näkönen. Et mikään kuule normiblondi.
Naurahdan vaivautuneena. Käännän katseeni nopeasti levyautomaattiin mutta huomaan, että mies ei enää tuijotakaan minua silmiin.

- Sullon sitäpaitsi ihanat silmät. Katse on kohdistunut kiinteästi rintoihini.

Eikös ne totuudet tulleetkin lasten ja humalaisten suusta.