Urasuunnitelmia
Mitä niitä nyt olikaan sellaisia hommia, joissa olisi selkeät raamit ja ohjeet ja sopimukset, joita ei tunnin välein muutettaisi. Ei etenkään ilmoittamatta asianosaisille. Eikä etenkään niin, että jo moneen kertaan sovitut asiat sovitaan toisin seuraavana päivänä.
Mitä sellaisia hommia voisi tehdä, joissa ei tarvitsisi kantaa nauhuria todistamassa, mitä herrat puhuu. Eikä tarvitsisi Herra - työntekijä - asiantuntija - rahakirstun vartija -sanakirjaa. Joka muuten pitäisi tehdä. Jota minä ainakaan en tee, koska se ei ole homma, josta tulisi viirunkaan tolkkua, sillä herrakieli muuttuu tunnin välein. Paitsi se kieli, jolla startegioita kirjoitetaan.
Niin. Mielessä on väikkynyt kotoisan baarin perustaminen. Sellaisen, jonne voisivat tulla kaltaiseni raskautetut reppanat lepuuttamaan päitään olkapäälläni. Voisin siellä olla selkänä, johon nojata ja korvana, joka kuuntelee huolet. Sellaisella olisi sosiaalinen tilaus, uskon minä. Tietenkään mihinkään en voisi vaikuttaa mutta sehän ei asiaa pahenna. Ei nytkään raskautettu voi mihinkään vaikuttaa. Siellä edes joku kuuntelisi. Baarin nimi olisi tietty menopaussi. Tulisitko kaljalle?
Mustikan poiminta ja aamulehden kanto olisivat kyllä myös hyviä vaihtoehtoja. Näillä keleillä tosin lehdenkanto ei ehkä ole se ykkösvaihtoehto.
Jälkipuheet
Ehdottomasti. Tasoittaville vaikka saman tien.
Tulisin, ilman muuta. :)
No niin, tämähän näyttää lupaavalta. Voisin vaikka keitellä myös sopat. Joka päivä eri soppaa. Laadusta en sano mitään, mutta Veeralta varmaan venyy virkasiskokonsultaatiota sipulikeiton suhteen. Wilhelmiina puolestaan voisi ohjastaa, miten baarissa ei saa henkilökunta käyttäytyä (muistan eräänkin Rosson reissun).
Ja häppitunnit tietty kanta-asiakkaille aina.
Ja kantapeikot siellä kännipäissään kehuisivat kivuuttani ja kauneuttani illat pitkät. Kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Älä enää mustikan poimintaa - se kuulosti melko hirveeltä.
Korjaan hirveltä ( en todellakaan halua loukata tekijöitä).
Jaa hirveltä. Hirvi on hyvää, ainakin pullissa ja käristyksenä. Minun baarissa so ikyllä Mustikan poiminta, varo vaan. Ja voisi olla hirvisoppaakin, jos vaikka sitten ryhtyis metsästyskoiraksi. Joutoaikana.
Ainakin soisi Pate Mustajärvi.
Mähän jus tarkotin (kai), että svenkaa kun hirvi.
Muutit vaan mielesi (kai).
Joustava mieli (kai).
Johtaja-ainesta (kai).
Tällaisella ilmalla olisi erityisen ihanaa olla lehdenkantaja, kun saisi fiilistellä jumiutuneen kärryn kanssa lumikinoksessa, ärsyttää sieltä käsin ohikulkijoilta leveällä hymyllä ja mennä lopulta kotiin juomaan minttuliköörikaakaota.
Väittäisin itse asiassa, että tällaiset ilmat ovat lehdenkantajan ammatin suola.
Koska alan itsekin jo suorastaan huolestua, että alan kohta ärsyttää kanssaolioita tällä itsepintaisella, erääseen isoon G:hen ja sen valmistumiseen liittyvällä poispyyhkiytymättömällä ja selittämättömällä hyväntuulisuudellani, [vedän henkeä], voisin joskus tuurata sinua olkapäänä, jos haluat pitää vaikka pienen loman, sillä nyt jaksoa riittää.
Niin.
Elämässä tapahtuu aina välillä jotakin joka laittaa miettimään tuollaisia.
Myöhemmin voi sitten lukea naistenlehden sivuilta kuinka kukaan joka jonkun räväkän ratkaisun on tehnyt ei suinkaan ole katunut. Ne jotka katuvat ovat hiljaa, jos sellaisia on.
Baarin vaihtoehtona voisi olla joku suljettu kansakoulu Kaipiaisista johon pystyttäisi koirahoitolan. Hierontaa ja koiraterapiaa omistajien lomaviikon ajaksi.
Niin, on mielenkiintoista, että muutos kaipaa aina sysäyksen. Olisi hauskaa lukea joskus sellaisesta henkilöstä, joka olisi tehnyt hurjan suunnanmuutoksen ihan vain, koska ajatteli, että se voisi olla kivaa. Ei mitään suurta valaistumista tai tarvetta hypätä oravanpyörästä sivuun, vaan "miksipä ei".
Toisaalta, voihan näitä ollakin, mutta eihän lehdet tuollaisista tarinoista innostu.
Hyvätunnelmaiselle baarille olisi tilausta. Se ei saisi olla liian iso.
Sipulikeittokonsultaatiota on tarjolla milloin tahansa, sanotaanko vaikka kaljapalkalla.
Hitto kun olisin hokannut tämän aikaisemmin, niin ei olisi tarvinnut niin kuumeisesti miettiä millä pyhäpäivinä itseni ja vieraani ruokin.
Lauralle kiitos. Lomaistajaa tarvitaan. Ihan jo siksikin, että sijaisen syyksi on aina hyvä laittaa kaikki mokat, joita itse teen. Mutta kestänet.
Koirahoitola olisi muuten hyvä idea mutta kun siinä on taas sitä vastuun kantoa eikö koskaan tiedä, mitä koirat saa päähänsä. Juuei.
Olen muuten aina ihmetellyt, että kaikkiko uran vaihtajat tosiaankin aina onnistuvat tuosta vaan. Kaikille kun tuntuu riittävän rahaa ja haasteita ja asiakkaita. Tai ihmettelin siihen saakka, kunnes tajusin, että haastattelut tehdään yleensä juuri vaihdoksen jälkeen ja kokemusta arjesta ei vielä ole. Unelmia sitäkin enemmän ja helpotuksen tunteita tietty.
Kaljapalkalla tietty, sovittu.
Jei! Hyvä idea!
Mä tulisin ehdottomasti vakkariks baari-kärpäseks,ku mä osaan surista. Oon teinillä harjoitellut nääs.
Mul olis myös muutamia vinkkejä.
Ens töiks sun pitäis hankkii hierarkian alapää,jotta voisit toimia yläpäänä. Alapään niskaan kaadetaan syy kaikesta,siis ihan kaikesta. Yläpään onkin sitten kivampi hengailla asiakkaiden,kärpästen ja jumaloivien deekujen kaa :)
Varoituksen sanana,älä ota nättiä alapäätä,jos haluut ne ihailut. Toisaalta nätti voi tuoda paljon rahaa...