ITSM
Aiemmin hämmästelemäni miehen mittaristotutkimus on saatettu päätökseen ja tulokset esitelty AL:n Asiat-liitteessä [12.11.06 s.10-13]. Karikatyyri Ihan Tavallisesta Suomalaisesta Miehestä [ITSM] kaljaa kittaavana jalkapalloa vahtaavana perusmiehenä, joka viikonloppuisin juo itsensä reippaahkoon ylämyötäiseen ja osoittaa naiselleen hellyyttä leikkisän niskalenkin voimalla tai oikein ollessaan hempeispäissään ojentaa kaukosäätimensä, ei olekaan urbaanilegenda vaan ihan totta. Mies ihan itse on kertonut olevansa juuri sellainen. Yllättäen mies ei kuitenkaan ole eniten huolestunut asemastaan työpaikalla, omakotitalon öljykattilan ruosteisuudesta tai naapurin jarimatin uudemmasta autosta vaan suurimmat huolensa kertoo olevan ilmastonmuutos ja rikollisuus.
Uuden miestutkimuksen mukaan miesten perusjutut ovat miesten juttuja ainayhäedelleen: kalja on ykkösjuoma joka toisen mielestä, miehellä pitää olla miespomo (65,5%), joka toinen ei usko jumalaan mutta avioliittoon uskoo 73,4%, viikonloppuna juodaan 6-15 paukkua (60%). Ilmastonmuutoksesta ja rikollisuudesta on huolestunut joka kolmas (30%/29%). Miehen mielestä miehen mittoja ovat navigaattori, jatkoroikka ja renkaan vaihto. Parasta ruokaa ovat paistetut muikut ja mieleisimpiä harrastuksia ovat säätäminen, tuunaaminen, virittely, purkaminen, kokoaminen, lajittelu, huoltaminen ja maatyöt. Mieluisin auto on Hummeri ja jalkapallo on The Urheilua. Naisen hellimiseksi riittää leikkisä niskalenkki tai kaukosäätimen ojentaminen mutta hätätilassa hän laskee hellittelyksi myös ystävällisyyden anopille ja minkä tahansa yrityksen tehdä jälkiruokaa. Miehen omat työt, joihin ei tartte kenenkään tulla sorkkimaan, ovat renkaiden vaihto, öljynvaihto, parranajo, tuulettimen hihnan vaihto, sähkötyöt, aurinkorasvan levitys vaimon selkään, tapetointi, parketin asennus, polkupyörän huolto ja ulkomaalaus.
Minulla on ollut ilo seurata ITSM:ien elämää nyt pari viikkoa, kun kuopattava kustannuspaikkamme on haukkonut viimeisiä henkosiaan huputettuna muoviseinien sisään. Ympärillä jyrvää porakoneita, hakkureita ja ties mitä maailmanlopunvehkeitä, joiden ylle levittäytyy Iskelmäradiosta aikuinennaista ja saaoivanportsarilanttia volyymilla, joka kantaa lähes tuhatneliöisen työmaan joka soppeen. Tässä äänten ja testosteronin täyttämässä ilmassa on mahdoton ajatella yhtään ajatusta alkua pidemmälle. Hurskastelen itselleni, että ajatuksia kyllä olisi.
Jälkipuheet
Tämä tutkimustulos jotenkin suuresti masentaa. Mutta toisaalta se pistää myös ihmettelemään; minä tunnen aika monta miestä eikä heistä yksi ainoa sovi tähän kaavaan. Ehkä pitäisi tuohon tutkimustuloksen loppuun lisätä että juuri nämä tällaiset miehet vastaavat mielellään miestutkimuskyselyihin.
Minäkään en tunne yhtään tuohon kaavaan sopivaa miestä. Taitaa olla huuhaa-tutkimus!
Valhe, emävalhe, tilasto.
Mutta kyllä minä ihan hyvin tuosta itseni tunnistin. Paitsi tuosta paukkujen ottamisesta. Olut on kyllä ykkösjuoma.
Nämä asiat ovat sellaisia miesten juttuja joista ei paljon naisille kerrota. Omassa sisimmässä tällaiset tunnot ovat vaikkei niitä ulkoinen habitus paljastaisikaan.
Ja tuo 'Miehen omat työt'-lista osuu kyllä aika oikeaan.
Tutkimus tehtiin Taloustutkimuksen, Internetin ja AL:n kupongin avulla. Taloustutkimuksen kolmeen kysymykseen vastasi tuhat miestä ja netin ja kupongin kymmeneen kysymykseen vastasi 300 miestä. Jälkimmäiset olivat tietenkin pirkkahämeestä, koska muualla ei tiedetty tähän vastata. Olisko tämä sitten ihan pirkkahämäläisetn AL:ä lukevien miesten kuva.
Vastaajien rehellisyyttä voimme miettiä, kun katsomme miesten omaa ilmoitusta vartalotyypistään: joka kolmas katsoo olevansa Jari Sillanpään vartalolla varustettu ja neljännes Matti Vanhasia ja 10% miehistä tervehtii aamuisin peilikuvassaan Markus Pöyhöstä. Miten tuo ei minusta oikein pidä paikkaansa, minä en ole moneen päivään nähnyt yhtäkään mattia enkä kovin monta jartsaakaan enkä taatusti yhtään pöyhöstä. Liekö siis uskomista muihinkaan juttuihin.
Sieltä on kyllä nyt ihan täysin unohdettu se marginaalimies, joka peiliin katsoessaan näkee ihan itsensä, ihmisen joka kaikkine ilmiselvine puutteineenkin yrittää parhaansa mukaan selvitä elämästä mahdollisimman puhtain paperein. Sieltä peilistä katselee kaveri joka ei välttämättä ole skandinavian seksikkäin mies, mutta omalla tavallaan silti ihan mukiinmenevä - ja mikä tärkeintä, tyytyväinen siihen.
Marginaalimies joka ei koskaan näy näissä tilastoissa ei ole superihminen, eikä koskaan tule saamaan mitään elämää suurempaa aikaan. Vain kovin harva saa. Hän keskittää huomionsa pieniin asioihin joissa ehkä pystyy tekemään muutoksia. Hän laittaa ruuan, leipoo tähtitorttuja perheelleen, ja kipaisee kauppareissulla ostamassa paristot pysähtyneeseen kelloon. Hän suukottaa joskus, ja yrittää nauraa usein. Hän rakastaa ottaen vaimonsa huomioon. Marginaalimies ei tosiaankaan kuuntele aikuistanaista vaan sitä mitä itse haluaa ja josta nauttii. Indica on hyvä valinta marginaalimiehelle, mutta yhtä hyvin hänen mp3:sistaan voi löytää Neuvostoliittolaisia sotilasmarsseja. Marginaalimies äänestää vahvaa vasemmistoa, ja myöntää sen koska marginaalissa ei tarvitse myötäillä massoja. Hän seuraa politiikkaa ja uutisia, eikä hän ole tyhmä ihminen.
Marginaalimies viihtyy oluen parissa. Myös viinien. Ennen kaikkea ihmisten. Joskus harvoin hän juo pari drinkkiä liikaa ja silloin hän voi olla kummallinen ja villi - pahimmillaan myös hankala - mutta myös marginaalimiehen morkkis kaikista sekoiluistaan on aitoa. Hänen harrastuksensa ovat sosiaalisia, ja läheiset ihmiset ovat hänelle tärkeitä sukupuolesta riippumatta. Hän muistaa myös sanoa sen.
Marginaalimies käy töissä ja on ylpeä siitä mitä tekee. Hän maksaa veronsa, ja tekee sen suorastaan ilolla. Kotona hän huolehtii lapsista yhdessä vaimonsa kanssa. Joskus elämä on raskasta, mutta se on sitä kaikille. Silloin on vain tehtävä töitä jotta asiat muuttuvat, jaksettava, ja useimmiten marginaalimies myös jaksaa. Hänellä on päämäärä, ja se päämäärä on onnellisuus itselle ja lähimmäisille. Ajoittain se toteutuu, ja silloin mies marginaaleista muistaa mitä varten hän on olemassa.
Marginaalimies on aina tuhahdellut arvostellen sille väelle, joka löytää totuutensa valmiina jostain oman päänsä ulkopuolelta. Hänen oma maailmansa on paikka, jossa kaikki tärkeät asiat on parasta miettiä itse, koska muutoin joutuu harhaanjohdetuksi ennemmin tai myöhemmin. Totuus ei koskaan ole mustavalkoinen, mutta kirjoitettu sana usein on.
Ja minä muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava.
Mistä sä tiesit, että mä olen Jari Matti?
Onneksi sinä olet marginaalimies. Marginaalinaiselle mikään keskiverto ei kelpaisikaan.
Tämä on eri jarimatti. Sinullahan ei Sedis ole korttiakaan. Tosinhan sulla voi olla auto, jota kadehtia. Tai ehkä tämä on metafora.
Ehkä jarisillanpään vartalokin on metafora. Tai ehkä aikuinennainenkin on metafora. Taino, sehän nyt onkin.
Taisi olla joskus aiemminkin puhetta, että mies on kuin hauki.
Suora ja helposti ennustettava. Ja vaikka se kuinka yrittää ja luulee olevansa ovela, iskee se hetkeäkään empimättä kiinni vieheeseen vaikei niitä helvatan koukkuja ole edes yritetty piilottaa. Ja siinä se riuhtoo ja tempoo ja näyttää voimaansa, kunnes valomerkin jälkeen on niin uuvuksissa, että on helppo taluttaa kotiin.
Olinko minä eläinopin sillä tunnilla, kun hau'ista puhuttiin, kalassa? Kun minulla on se käsitys, että hauen kääntymissuuntaa ei osaa ennustaa kuin kokenut kalamies. Ennakoida pitää ovelasti ja tarkasti. Mutta sinähän se hauki olet, kai sinä itse tiedät.
Joku aika sitten hellytyin liikutukseen saakka, kun yhdessä alisen tampereen baarissa vanharouva tuli noutamaan iskää baarista ja iskä sitten kiltisti köpötteli kotioppäin äiteen käskystä. Ilmeisesti hauen liikkeet siinä perheessä olivat tulleet tutuiksi.
Pieni oikaisu tähän (parempi myöhään jos silloinkaan): Marginaalimies ei viihdy oluen, ei viinin, eikä varsinkaan ihmisten parissa. Lisäksi Marginaalimies on superihminen.
"joka pojalla on siivet olkapäissä, joka pojalla on siivet kantapäissä" ... mutta vain marginaalimiehellä on siivet nilkoissa.