Isän päivä
Sunnuntaina on isänpäivä. Päivä, jolloin yleensä soitin isälle tai kirjoitin kirjeen tai vähintäänkin kortin. Joskus isä kirjoitti vuorostaan minulle pitkiä isänpäiväkirjeitä. Soitot ja kirjeet eivät aina niin täsmällisesti osuneet isänpäivälle eivätkä edes välttämättä oikeaan viikonloppuun, mutta sillä ei meillä ollut niin väliä: isä oli vähän sitä mieltä, että turha tarkkuus on teknistä taitamattomuutta. Ja nauroi päälle.
Sunnuntaina on Isän päivä. Isän, jolle mikään työ ei ollut niin vähäpätöistä, ettei sitä olisi kannattanut tehdä tai niin vaikeaa, ettei sitä olisi voinut opetella. Isän, joka rakasti tarinoiden kertomista. Isän, jonka elämäntarina on Isän näköinen kertomus optimismista, sitkeydestä, peräänantamattomuudesta, uskollisuudesta, rehellisyydestä, taipumattomuudesta, kätevyydestä, sinnikkyydestä, vaatimattomuudesta, ylpeydestä, hellyydestä, huumorintajusta, uutteruudesta, kekseliäisyydestä, väsymättömyydestä, ahkeruudesta, rakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta.
Sunnuntaina on minun Isäni päivä. Minun Isääni on silloin muistettu puhein ja kortein enemmän kuin koskaan. Minun Isälläni on silloin enemmän kukkia kuin koskaan.
Koko hautakummullinen.
Jälkipuheet
Niin.
Tarinankertojan muistotilaisuudessa ei ole muistopuheen aiheista tai teksteistä puutetta. Otteita kirjasta, elettyä elämää. Parhaiten osaavat ja tietävät vain eivät yleensä pysty surultaan tai mielentilastaan johtuen puhumaan.
Olen joskus ajatellut, olisiko korrektia antaa saattoväelle pieni A4 tiivistelmä omasta muistopuheesta jota ei tilaisuudessa pysty lausumaan?
Minulla on lyhyt puhe kirjoitettuna ja tulostettuna. Olen melko varma, että en pysty sitä ääneen lukemaan. Saati kertomaan mitään.
Vaikka puhutuilla sanoilla ei sinänsä ole mitään merkitystä, ajatus ratkaisee. Isähän niitä ei kuule. Silti niin haluaisin pystyä sanomaan ne, jotta muut tietäisivät, mitä Isä minulle oli.
Vaan onko silläkään väliä. Pääasia, että Isä tiesi.
Sinulla on edessäsi hyvin erilainen, raskas ja surullinen isänpäivä. Toivon, että tilaisuudesta jää kaunis muisto sydämeesi.
Sunnuntaina, ehkä jo tänään soitan isälleni.
Sunnuntaina, ehkä jo tänään ajattelen rakasta poisnukkunutta isäpuoltani.
Sunnuntaina ja jo tänään ajattelen sinua sekä lähetän voimia.
Olipa koskettava kirjoitus. Samanlaista isänpäivää vietetään täälläkin, viikon vanhalle haudalle vien kynttilät.
Isänpäivä kaikesta hömpötyksestä huolimatta muistuttaa siitä, että isääkin on hyvä muistaa.
Voimia sinulle Sisko. Elämä tönii sinua nyt raskaalla kädellä mutta sinua helpottaa, jos jaksat ajatella, että töniminen vie ihmistä aina eteenpäin.
Voimaa tähän isänpäivistäsi ehkä raskaimpaan.
Oletko aivan varma, ettei isäsi kuule, mitä hänelle sanot?
Minä se olen niin höperö, että puhun isälleni vieläkin, vaikka hän kuoli jo vuonna 1981, kun olin juuri 12 täyttänyt.
Puhu. Kysele. Kerro. Ihmettele. Sinut kuullaan.
Eihän sieltä kukaan heti vastaa eikä kommentoi. Mutta jos jaksat odottaa, niin ehkä hyvinkin kuulet jonkun kauemman eläneen kommentin.
Ei isäsi hautaan mene siinä arkussa, joka kuoppaan lasketaan. Siellä on vain maallinen ja maatuva. Ihmissielun ikuisuus tukee sinua, kun luulet voimiesi pettävän ja ikävän tukehduttavan. Isäsi, aina vierellä. Sittenkin.