Tekevälle sattuu
Kun selkä on kipeä, pitää asiantuntijoiden mukaan vahvistaa vatsalihaksia, jotka sitten vahvoina tukevat selkää, joka on kipeä ja joka siis siitä siten sitten paranee. No minähän kuuliaisesti päätin vahvistaa vatsalihaksia käsinojapunnerruksin, joka kipeytti ennestään kipeän selän vielä pahemmaksi, jota varten piti vahvistaa vatsalihaksia lisää entistä kipeämmän selän kanssa, joka kipeytti myös hauikset. Nyt kun minulla on selkä, hauikset ja vatsalihakset kipeinä, en saa öisin nukuttua, jolloin pää kumisee tyhjyyttään aamuisin. Vaan ei hätää, sanoo positiivinen työtoverini, tyhjä pää on kevyempi kantaa, jolloin selkä ei kipeydy lisää. Siis minun on jatkettava vatsalihasten vahvistamista, jotta kaikki paikat ovat kipeinä, jotta en voisi nukkua, jotta pää olisi tyhjä, jota on kevyempi kantaa kipeällä selällä.
Ergonomisesti päin selän alaosassa olevaa kohtaa suunniteltuun työtuoliini istahtaen aloitin taas kerran tämänkin aamuni siivoamalla roskapostit työsähköpostista. Roskan määrä on syksyn aikana ampaisuut tajunnan tuolle puolen. Jo viikonlopun siivoamattomuus täyttää postilaatikon niin, että asialliset postit eivät mahdu. Ongelma ei ole yksin minun vaan koko konserni hukkuu kuulemma roskaan tänä syksynä. Eilen roskan määrää harmitteli eräs, jonka postilaatikko vielä viime keväänä kilahteli vain asiallisista posteista. Hän oli keskustellut monien muiden samassa jamassa olevien kanssa. Yhteiseksi nimittäjäksi löytyi vain se, että he kaikki, minä myös, tilasimme työnantajamme henkilökuntaetuna tarjoaman Microsoftin Office-paketin kotilisenssin. Siellähän piti ilmoittaa sähköpostiosoite. En sano, että se on syynä. Kunhan tyhjällä päällä puoliääneen ihmettelen.
Aamusiivouksen yhteydessä löytyi spammien joukosta seuraava tarina:
Hurrikaani iski täysin odottamatta. Risteilyalus upposi ja insinöörimies havahtui ajautuneena pienen saaren rantaan eikä hän nähnyt muita ihmisiä tai tarvikkeita. Hänellä oli vain banaaneja ja kookospähkinöitä. Tottuneena viiden tähden hotelleihin hänellä ei ollut aavistustakaan mitä tehdä, joten seuraavan neljän kuukauden aikana hän söi banaaneja, joi kookospähkinämehua, kaipasi vaimoaan ja tarkkaili merta toivoen huomaavansa pelastusaluksen.
Eräänä päivänä kun insinööri oli makailemassa puoliunessa rannalla, hän havahtui silmäkulmastaan huomaamaansa liikkeeseen. Rantaa lähestyi soutuvene, jossa oli kaunein nainen, jonka koskaan oli nähnyt. Nainen souti hänen luokseen.
Epäuskoinen mies kysyi häneltä:
- Mistä sinä tulit? Kuinka sinä pääsit tänne?
- Soudin saaren toiselta puolelta, nainen vastasi. Ajauduin tänne, kun risteilyalus upposi joitain kuukausia sitten.
- Uskomatonta, insinööri vastasi. Luulin että kukaan muu ei selviytynyt. Kuinka monta teitä on? Olitpa onnekas, kun soutuvene ajautui luoksesi, minulla ei ole mitään.
- Olen yksin, nainen vastasi, eikä tämä soutuvene ajautunut, ei minullakaan ollut mitään.
Mies oli hämmentynyt. - Mistä sinä sitten sait tuon soutuveneen?
- Voi, sehän oli yksinkertaista, nainen vastasi. Tein soutuveneen siitä, mitä tältä saarelta löytyy. Airot ovat kumipuun oksia, ja koversin pohjan palmupuun rungosta ja sivut sekä keulan Eukalyptus-puusta.
- Mutta sehän on mahdotonta! insinööri änkytti. Sinulla ei ollut työkaluja eikä tarvikkeita, kuinka sinä siinä onnistuit?
- Eihän se nyt ollut ongelma, nainen vastasi. Saaren toisella puolella on paljon ihmeellistä laavakiveä ja huomasin, että kun sitä kuumentaa tulisijassa, siitä tulee helposti muotoiltavaa rautaa. Käytin sitä tehdäkseni joitain työkaluja ja niillä sitten sain tehtyä kaiken tarvittavan.
- Mutta ei siitä sen enempää, nainen jatkoi. Missä sinä asut?
Häpeillen insinööri tunnusti, että hän oli nukkunut rannalla avotaivaan alla koko ajan.
- No,eiköhän sitten soudeta minun puolelleni, nainen sanoi.
Parin minuutin soutamisen jälkeen vene rantautui pieneen merenlahteen. Kun mies katsoi rannalle, hän oli pudota veneestä. Rannalta lähti kivetty polku johtaen upeaan bungalowiin, joka oli maalattu siniseksi ja valkoiseksi. Kun nainen kiinnitti venettä ammattitaitoisesti punotulla hamppuköydellä, insinöörimies pystyi vain tuijottamaan tyhmänä. Kun he saapuivat taloon, nainen sanoi rennosti:
- Eihän tämä nyt kovin erikoinen ole, mutta kutsun sitä kuitenkin kodiksi. Istu alas, ole hyvä. Haluaisitko drinkin?
- Ei, ei kiitos, mies vastasi edelleen hämmentyneenä. En halua enää pisaraakaan kookospähkinän mehua.
- En ajatellut kookospähkinämehua, nainen vastasi. Miten olisi Pina Colada?
Yrittäen peittää hämmästyksensä mies nyökkäsi vaisusti, ja he istuivat sohvalle keskustelemaan. Kun he olivat kertoneet tarinansa, nainen sanoi:
- Vaihdan nyt jotain mukavampaa päälleni. Haluaisitko käydä suihkussa ja ajaa partasi? Partahöylä on yläkerrassa kylpyhuoneen kaapissa.
Kysymättä enää yhtään mitään insinööri meni kylpyhuoneeseen. Kaapissa oli partahöylä, joka oli tehty luusta. Keksi terävää simpukankuorta oli kiinnitetty sivuistaan kasvoja myötäilevään mekanismiin.
- Tämä nainen on ihmeellinen, hän mutisi. Mitähän ihmeitä tässä vielä paljastuu?
Kun mies palasi olohuoneeseen, nainen istui sohvalla pukeutuneena ainoastaan pariin isoon lehteen, jotka oli strategisesti aseteltu, ja hän tuoksui ihanalta. Nainen pyysi häntä istumaan viereensä.
- Kerrohan minulle, nainen aloitti vihjailevalla äänensävyllä siirtyen samalla lähemmäksi miestä, me olemme olleet tällä saarella todella pitkään, ja olen ollut yksinäinen. Uskoisinpa, että sinäkin haluaisit tehdä juuri nyt jotain, mitä olet kaivannut kaikkina näinä kuukausina, ymmärräthän...ja hän tuijotti syvälle miehen silmiin.
Insinööri ei voinut uskoa korviaan.
- Tarkoitatko---??? hän vastasi, että voin lukea sähköpostini täältä?
Jälkipuheet
Kaikesta huolimatta olen kyllä sitä(kin) mieltä, että ongelman ydin on tyhjä pää eikä kipeä selkä.
Sitä se täysiq teettää, tyhjentää pään, (joka täyttyy roskapostista välittömästi). Katsoo vaikka kalenteria.
'... vahvistaa vatsalihaksia käsinojapunnerruksin... ' Tämmöisiä neuvoja antavaa asiantuntijaa en olekaan vielä tavannut. :-)
No, helpoiten vatsalihaksia voi vahvista vaan jännittämällä lihaksia, ns. napaa rutistetaan kohti selkärankaa -tyyliin. Jännitystä pidetäään ja pidetään ja samalla yritetään hengittää normaalisti. Harjoitusta tehdään niin kauan kun jaksaa. Tässä liikkeessä jos saa jonkun muun paikan kipeäksi kuin vatsan, on onnistunut tekemään liikkeen väärin. Ja on siten siis erittäin taitava yksilö, koska tämä liike on erittäin vaikea tehdä väärin.
Toinen helppo vahvistus on maata selällään lattialla ja polkea pyörää ilmassa. Tässä on oltava tarkkana, ettei päästä selkää notkolle, silloin selkä kipeytyy entisestään. Harjotusta tehdään niin kauan kun kohtuudella jaksaa.
Hahaa, LadyQ käy kuni kello. Eilen juuri odottelin jo.
Käsinojapunnerruksethan juuri sitä vatsaa ja napaa rutistaa. telkkarista katsoin, kuinka Tuuli Matinsalo näytii. Samalla saa hauikset ja estää allien syntymistä. Vatsalihasten kipeytyminen täällä kertoo, että kyllä se vaan siellä tuntuu. Hauiksista en osaa vielä sanoa mitään.
Ihan oikeinhan se Tuuli on opettanut, enhän mä sitä. Mutta, jos selkä on kipeä, niin kyllä olis paras tehdä mahdollisimman yksinkertaisia vatsalihasliikkeitä. Ja nimenomaan sellaisia, joissa ei kohdistu rasitetta selkään. Mikäli minä olen yhtään ymmärtänyt, niin käsinojapunnerruksen ensisijainen vahvistuksen kohde ei ole vatsa vaan juuri ne hauikset. Sitten kun jaksaa kohtuullisesti rutistaa vatsaa ja pitää kropan jämäkkänä punnerruksessa (eli ettei tule selkä kipeäksi), niin sitten vaan punnertamaan. Kyllä minä tätä mieltä olen. Ja siis jos selkä on kipeä.
Totta puhut. Jospa minä nyt sitten alan rutistelemaan mahdollisimman yksinkertaisesti. Kasvatan niitä hauiksia sitten myöhemmin.
Ei ainoastaan vatsaa vaan myös hauiksia ja perskannikoita voi kasvattaa rutistelemalla. Itse treenaan lattialla selinmakuulla ja rutistelen kaikkia lihaksia vuorollaan - toimii.
Rutistellen minäkin iltani yleensä vietän: kannikat, käsivarret, vatsa. Muttakun se alkoi tuntua jotenkin .... tehottomalta. Menin sitten niitä etunojia rutistamaan, kun näytti niin professionaalilta.