Mä niin tykkään keskiviikosta ja lauantaista kun tulee postia! Oikeaa postia eikä mitään laskuja. ;)

Onhan ne niin mukavia ne mainokset. Siitä voi sitten katsella, mitä kaikkea ilman voi kevyesti olla. Ja illala lenkkeillä roskikselle viemään niitä pois. Tulee hyvä mieli ja kunto kasvaa.

Minulla on sellaisia simppeleitä "Ei mainoksia"-tarroja, jotka voi liimata postiluukun ylle. Kierrätyskeskuksesta taisin joskus niitä tuoda. Jos kuka haluaa, laittakoon sähköpostia (osoite löytyy blogista). Jos vaan löydän ne niin voin laittaa postiin.

Tamperelaisen voi onneksi lukea paperittomanakin ilmaisversiona suoraan netistä. Minä ainakin inhoan roudata hirveitä määriä paperia keräykseen. Olenkin tehnyt periaatepäätöksen, että sanomalehteä en tilaa, ellei se ole nettiversio. Minulle tulevista ilmaisjakelu-sanomalehdistä huolehtii kuitenkin äitini kissa. Se tutustuu niihin huomattavasti paremmin kuin minä. ;)

Minäkin inhoan sitä roudaamista. Ja kavalasti minusta on taas tehty roudari, kun ilmaislehti pelkiltään ei näemmä olekaan mainos.

Pitääkö liimata oveen, että EI MAINOKSIA, EI ILMAISJAKELULEHTIÄ, EI VALITTUJEN PALOJEN MAINOKSIA EIKÄ VARSINKAAN KIRKKOSANOMIA.

"Tykkään näistä sateisista syysilloista: hyvällä syyllä voin olla menemättä lenkille. "
Hehee. Hyvä perustelu.

Minä puolestani uhmasi äsken sadetta ja kiskoin vedenpitävän tuulipuvun niskaan ja kipaisin pikku lenkille - nimittäin videovuokraamoon hakemaan kirjoittamisenedistämiskarkkia.

Vaikuttaa siltä, että olet uuden ja velvollisuudentuntoisen mainostenjakajan reitillä. Heidän ohjeissaan nääs lukee, että "ei mainoksia" -talouksiin täytyy jakaa Tamperelainen yms. ilmaisjakelulehdet. Aniharva jakaja, ainakaan työhönsä kyllästymään ehtinyt, tätä ohjetta kokemukseni mukaan noudattaa, vaan jättää sitten jakamatta kaiken sälän.

Saatat kyllä olla oikeassa, lähestyvillä vaaleillakin voipi olla yhteys ilmiöön.

Videovuokraamon kirjoittamisenedistämiskarkit onkin parhaimpiampia kuin karkkipusseissa, joissa on aina joitain, jotka jää pussin pohjalle. Viimeksi vastustin miehekkäästi lakunaamoja Filmtaunissa.

Mihinkähän se heittää ne mun mainokset? Vai laittaako naapuriin kahdet. Oikeassahan se tietenkin on; eihän se lehti mainos ole. Huomenna rinttaan uudet, yksityikohtaisemmat ohjeet oveen.

Niin.

Sitkein postittaja taitaa olla Valitut Palat. kerran kun sieltä jonkun näytenumeron ottaa niin heidän tietokannassaan olet potentiaalinen asiakas kaksikymmentä vuotta.

Useasti tulee kirjeitä joissa jonkun kilpailun arvonta on suoritettu ja sinulta lupaa kysymättä olet ollut osallisena tuossa arvonnassa. Mikä pahinta olet jo melko todennäköisesti voittanut jotain, joten sinun on ilmoitettava heille osoitteesi jotta voivat tarkistaa ja sen mahdollisesti voittamasi auton lähettää.

Tuliko hyvä piirakka? Lisukkeena vaniljakastiketta vai vaniljajädeä? Kumpikin on hyvempi lämpimän piirakan kanssa, viileenä... slurps!

En ole koskaan vastannut Valituille vaikka olen mahdollisesti voittanut vaikka mitä. Jopa hyvin todennäköisesti. Onkohan minulla montakin autoa josssain odottamassa.

Ei tullut hyvä piirakka. Jauhopeukaloni on siirtynyt keskelle kämmentä.

Jospa sulta jäi loitsut lukematta? Tule hyvä piirakka, älä tule huono piirakka...?
Silleen minä aina mesoan uuninluukun äärellä, on tehonnutkin, joskus. Perhe katsele mammaa ihmeissään, kun kontillaan keittiön lattialla messuaa.

Kieltämättä harvinaisen ovelaa. Ja pakkohan minun on hyödyntää tilaisuutta ja mainostaa erästä mielestäni hyvinkin osuvaa ja aiheeseen sopivaa tarinaa:

http://www.ihminen.org/blogi/2006/09/13/listalla/

Mistä tulikin mieleeni aivan asiaankuulumaton juttu. Nimittäin paras suunnitelma tulevan talven varuille joka minulle on uskottu kuului jokseenkin näin: "Tällä hetkellä haluaisin leikkiä karhua; syödä itseni palloksi ja nukkua kevääseen."

Olin lukenut kyllä tuon tarinan. Näinhän se menee. Ihmettelemään jäin, että saako jakelija laittaa seurakunnan lehdet luukkuun, jossa erikseen kieleltää nimenomaan seurakuntaviestit ja kirkkosanomat.

Toivottavasti vaalinaamat, jos asia heihin liittyy, maksavat lisää liksaa tunnolliselle jakelijalle, joka näkee ylimääräistä vaivaa mainospostin poistamisessa.

Jos taas polo poistaa ihan pelkkää tunnollisuuttaan, niin jakeluyhtiön pitäisi kiireesti palkata kyseinen henkilö jonnekin vastuuhommiin.

Minä olen perunut Hesarinkin arkipäiviltä siksi, etten halua kantaa lukemattomia lehtiä paperinkeräykseen, mainoksista puhumattakaan.

Postiluukun päällä kielletään kahdella kielellä (joista toinen on käytännöllisesti saksa) sekä kaikenlainen mainonta että sananjulistus ovellani. Yhtään Jehovan todistajaa tai mormonia ei olekaan näkynyt enää vuosiin. Sen sijaan mainosten jakaja on ovela: hän jättää porrakäytävän alatasanteelle, lämpöpatterin päälle aina nivaskan Kalliolaisia ja Helsingin uutisia. Nipussa on lehtiä täsmälleen sen verran kuin rapussa mainonnan kieltäneitä talouksia.

Joku ne aina siitä paperinkeräykseen kantaa. En minä.

Saksalla on jykevä kieltää. Tulee heti mieleen Schweinehund ja Achtung ja koppalakkinen Oberstführer.

Olen kade,