« Voi tilata | Pääsivu| Suunnistusta ikä kaikki »

Eläminen tapahtuu

Äitiksen hellyttävät kaktukset voinesivat toimia opettajina, miten elämään pitää suhtautua; nöyrästi mutta sitkeästi. Vaikka Torsti ei järin nöyrä ole, on se sitäkin sitkeämpi. Joka-aamuinen vilkaisu kukkaikkunallani sinnitteleviin Torstin kavereihin pitää minut nöyränä. Ikkunalaudan vasemmaisin, Pertti, on melkein pelkkää ilmajuurta ja sen kaksi lehteä lerpottavat matalalla. Pertti muistuttaa siitä, että pituudella ei ole väliä, kunhan tuntosarvissa on pituutta. Mirja siinä keskellä rehottaa holtittomasti joka suuntaan vaikka purkki on käynyt aikapäivää liian pieneksi ja multapaakku pursuaa reunojen yli. Veikko oikealla on Torstin veroinen sitkeydessään ja lisäksi Veikko on nöyrä. Sen maailman valloitus on yhden sakaran osalta katkennut ja kaksi on taipunut vaan ei taittunut. Pienin on posliinia eikä kuihdu, jossei kasvakaan: pienesti on ihmisen hyvä esittää kuihtumatonta posliinihymyäkin. Näillä opeilla evästettynä on kustannuspaikan ovi jotenkin kepoisampi avata.

Olin siirrellyt pöydälläni jo jokusen viikon lomaketta, jossa oli lueteltava kaikki työhön heruttamani voimavarat. Lopulta tartuin lomakkeeseen. Ensin yksilöin ja luettelin hommat. Sitten arvioin, millä tavalla ja intensiteetillä niitä suoritan ja kuinka itsenäistä ajattelua käyttäen mihinkin erityiseen kohteeseen hikihelmiäni tiristän. Sitten piti laskea, kuinka monta prosenttia työajastani mihinkin kilkkeeseen uhraan. Hmm... kuinkas monta päivää onkaan vuodessa, kuinka monta niistä lomaa, joulut, pääsiäiset, juhannukset pois... hmmm... Entäpä kuinka monta tuntia päivässä mitäkin työtä teen, tai päivää viikossa, ehkä jopa viikkoa kuukaudessa. Ja kaikki yhteen: 455 työpäivää vuodessa.

Lopputulemiin johtavat asiat tapahtuvat vain osin tekemällä. Suurelta osin ne tapahtuvat ihan vain tapahtumalla. Ei kaikkea voi kirjata omaksi ansioksi. Siihen eivät työ- eikä elinpäivät riitä. Eikä kenenkään taidot. Yksin.

Eläminen tapahtuu tekemällä pieniä liikkeitä.

YLE TV1:llä pyörivä kausivideo Hyvät matkakumppanit on pysättävä:

Hyvät matkakumppanit. Bästä tittare.

Tässä vaiheessa ajattelin kertoa muutamia perusasioita kohteestamme. Kun olen ennenkin ollut.

Matka-aika kannattaa käyttää hyvin, koska matkalla oleminen on enemmän kuin perille pääseminen.

Silmät kannattaa avata. Silmien kautta valo pääsee aivoihin ja se tuntuu hyvältä.Katso oikealle ja vasemmalle ja sinnekin minne ei saisi katsoa. Näytä silmillesi jotain mitä ne eivät ole ennen nähneet, ja näkö tarkentuu.

Eksyminen on suositeltavaa.

Käänny tämän tästä väärästä risteyksestä. Oli Kolumbuskin matkalla Intiaan ja sinne hän myös luuli päässeensä.

Varo liikaa varovaisuutta. Turistiripuli menee pillereillä ohi, mutta käyttämättömästä elämästä ei saa rahojaan takaisin.

Opettele silloin tällöin yksi uusi juomalaulu, yksi uusi vitsi ja yksi uusi tanssi ja niin tehtyäsi tulet huomaamaan, että niille syntyy käyttöä.

Opettele sanomaan “minä rakastan sinua” ja pian huomaat, että tarvitset sitä taitoa usein.

Opettele sanomaan “ei” silloin kun pelkäät – ja “kyllä” silloin kun pelkäät turhaan.

Sano usein “kyllä”. Se tekee sinut onnekkaaksi.

Sano ”kyllä kiitos”. Se tekee muutkin onnelliseksi.

Huomaa se aita, jonka mukavuudenhalu rakentaa sinun ja kaiken uuden välille. Ei sitä siinä ennen ollut, muuten et olisi jutellut puolisosi kanssa ensimmäistä kertaa.

Lupaa itsellesi taas uusia asioita. Naudan- ja ranskankieli ovat kokeilemisen arvoisia.

Syö joskus oikein epäterveellisesti ja useammin terveellisesti. Juo muutakin kuin kahvia, mutta juovu myös sadevedestä. Syö enemmän lumihiutaleita kuin kaviaaria. Kokeile millaista on olla nälissään.

Katso enemmän unia kuin televisiota.

Katso televisiota vain silloin, kun se ei pidä sinua tyhmänä. Tyhmyys tekee tyhmäksi ja uusia aivoja on vaikea saada. Vaihda kanavaa. Sulje televisio.

Mene ulos.

Älä naura sauvakävelijöille, sillä sauvakävely vaatii pokkaa.

Älä naura rullalautailijoille, sillä heillä on uskonto. Kokeile molempia.

Naura. Jos olet oikein vahva, naura itsellesi. Ja ellet ole vahva, muista että itselle nauraminen tekee vahvaksi.

Itke kerran kuukaudessa. Se poistaa elimistöstä kuona-aineita ja tekee hiuksistasi jopa 35% tuuheampia.

Ei kannata uskoa kaikkea, mitä televisiossa sanotaan.

Suhtaudu häkkeihin epäillen. Jos pitää marsua yksin tyhjässä häkissä, se sairastuu ja kuolee. Päästä marsusi häkistä, edes silloin tällöin. Päästä rakkaasi marsu häkistä mahdollisimman usein.

Liskoista en sano mitään.

Hyvät matkakumppanit. Minulle on kerrottu, että elämällä on viimeinen käyttöpäivä.

Ja että nyt ennen kuin on myöhäistä, pitäisi repäistä, karata ja ajaa avoautolla auringonlaskuun.

Mutta se mitä olen täällä nähnyt, kertoo minulle ettei tarvitse.

Ei tarvitse tehdä suurtekoja, ei tulla uskoon, ei edes vaihtaa aviopuolisoa tai autoa, vaikka monet niin yrittävätkin.

Pidä silmät auki ja korvat höröllä. Hanki otsaan ryppyjä ja poskeen kuoppia.

Eläminen tapahtuu tekemällä pieniä liikkeitä.

Jälkipuheet

Heh, me taannoin laskimme, että arvioidulla tasolla kaikkien yksikössä tehtyjen töiden tekemiseen kuluisi keskimäärin 12,3 hlötyökuukautta per pää. Luvussa ei ole huomioitu henkilöstön vuosilomia eikä sitä, että kuluvana ja viime vuonna vähintään yksi hlötyövuosi on ollut koko ajan sairauslomalla.

Se pisti miettimään. Myös sitä kuinka kuitenkin pasianssinpeluuseen ja blogaamiseen tuntuu löytyvän aikaa.

Olin lopulta tajuavinani, mistä yhtälön toimimattomuus johtuu: sitä rutiinilla tekee yhtäaikaa erilaisia asioita. Vähän sama kuin kutominen, lukeminen, puhuminen ja telkkarin katselu onnistuvat samaan aikaan. Faktisesti hommaan menee 2 tuntia mutta kun pitää eritellä, niin kahdeksan tuntia menee pelkästään noihin. Ylijääneen työajan on ihminen siis itse ansainnut, joten sen käyttäminen lokkaamiseen on kohtuullista. Kai.

Niin, olen aina puolustanut verkkopäiväkirjailuani sen opillisen sisällön ohella sillä että eräät meistä pelaavat pasianssia tuntikausia päivässä tällä veronmaksajain kustantamalla ajalla. Minä en koskaan.

Ne hengähdyshetkeni olen totta vieköön ansainnut.

Sitäpaitsi lokkaaminen opettaa jäsentämään ajatuksia, se petraa kirjallista ilmaisua ja päästää joskus painehöyryjä. Kaikki asioita, joista työnantaja hyötyy. Lokkaaminen siis vain jalostaa meitä paremmiksi työläisiksi. Täytyykin lisätä muutama tunti kohtaan kouluttautuminen ja ammatillisten taitojen ylläpitäminen.

Minulla on ollut aina hienoinen morkkis, kun en ole oikein kunnon nainen, kun en kasvata viherkasveja. Lehtikaktukset ovat 9 vuotta sitten kuolleen anopoin jäämistöä (multia en ole vaihtanut). Vanhanpojanalut napsin siitä 1,9 metriä vaakaan kasvaneesta esi-isästä, joka muutti Gorban mukana kotiini 27 vuotta sitten (ja joka itse menehtyi tapaturmaisesti muutossamme numero kolme jo parikymmentä vuotta sitten). Siksi oli lophdullista nähdä, etteivät kaikkien muidenkaan kaktukset ole pelkkiä valioyksilöitä, vaan rakastavassa sydämessä on paikka myös poikkeaville ja erityisille!

Jo pelkkä ajatus tuollaisesta työnkirjauslomakkeesta saisi minuta ahdistumaan! Minulle on jo liki ylivoimaisen vaikeaa kirjata jälkikäteen herra Unionille tekemäni ESR-tunnit.

Kukilla, joilla on tarina ja historia, on aina paikka kunnon naisen sydämessä. Ällös huoli, sehän suorastaan todistaa, että kunon naisia ollaan. tarinakasvit ovat niitä sitkeimpiä, niitä mikään tapa. Enkä minäkään muuten vaihda koskaan multia. Miten sen noille epäsikiöille tekisikään. Pelästyisivät vaan.

Olen sanaton tuosta vaakakasvattamisen taidosta. Veikkaan, että Spögeillä on vaakakaktukset 30 vuoden päästä.

Noiden lomakkeiden vaikein osuus ryhtymisen kynnyksen ylityttyä on muuten saada loppusummaksi tasan 100%.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa