« Ei tarvi palella enää | Pääsivu| Välähdyksiä »

Aurinko sammui

aurinko_sammuu.jpg

Kaikki te kiertävät tunteet ja tuskat,
tulkaa kotiin,
myöskin sa saartava kauneuden kaipuu!
Ettekö nää, miten valkeus vaipuu,
varjot pitenee,
elämä lyhenee,
Kuoleman jalka vain kulkea jaksaa?

Kaikk' elon etsijät, eksynehetkin,
tulkaa kotiin!
Kohta jo korpien komerot tummuu,
aurinko sammuu,
pimeys peittää maan,
portit suljetaan,
eivätkä aukene enää koskaan.

Eino Leino: Tulkaa kotiin

Jälkipuheet

Voimia vain! Nyt ja tulevina päivinä.

Toivotan, kun ei ihminen näin virtuaalisesti muuten osaa toisen tukena olla.

Voimaa ja jaksamista Mealle täältäkin.
Ajan mittaan tuska helpottaa, vaikka kaipaus jääkin.

Osanottoni. Muistele kaikkia hyviä hetkiä.

Osanottoni.

Tällaisina hetkinä tuntuvat kaikki sanat turhilta.

Päivä kerrallaan.

Osanottoni.

Osanottoni.

Lämpöä ja voimaa.

voimahali Sinulle

Niin.

Nuku virta helmassa meren.
- Eino Leino

Eilen soitti äiti ja kysyi, olenko lukenut Meaa. Vastasin, etten ole ehtinyt. Äiti alkoi lukea ääneen, ääni joka sanalla enemmän itkuisena. Löysin kohdan ja luin mukana. Kyynelet valuivat kuumina ja kipeinä. Molemmilla.

Sinä olet tehnyt pesän meidän molempien sydämiin. Tuskin voimme jättää seuraasi, ennen kuin päätät lakata jakamasta elämänviisaita ajatuksiasi kanssamme.
Tiedäthän, että meitä on täällä jossain - hajallamme maailmassa - niin monta, jotka pitävät sinua sylissä?
Että yhdessä me yritämme muodostaa sinulle turvallisen paikan, jossa parantua ja kerätä voimia?

Ja viimeisenä. Viimeisenä jäljellä on nauru. Kaiken surunkin jälkeen se aina palaa. Onneksi. Mutta ennen sitä tarvitaan paljon kyyneliä, jotta sisälle ei muodostu sitä mustaa, pimeää möykkyä, josta itse olet kirjoittanut. Anna siis surun kastella maa, jotta siitä voi kasvaa maailman kaunein puu.
Isäsi rakkaalle muistolle.
*virtuaalihalaus*

Osaanottoni.

Osanottoni.

/me tarjoaa kupin teetä *isohali*

Osanottoni.

Lämmin osanottoni.

Ajattelen surullista Sinua, jos sallit, silitän tukkaa...

Ja aamulla enkeli tarttui hänen hauraaseen käteensä ja sanoi: "Tule, minä vien sinut kotiin." (Positiivarit)

Minulla ei ole sanoja...

'Ei mikään kuolla voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,

'Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja toinen jää taakse
ja muualla tuuli soi.'

Osanottoni Mea.

Ja taas aloitin anonyyminä ja jäi vielä keskenkin edellinen.

Lämmin osanottoni, Mea...

Osanottoni, lämpimiä halauksia ja voimia...

Osanottoni. Voimia surun ja ikävän keskelle.

Otan osaa

"Kyynelten armo
syntymälahjoista laupein on meille,
surun suuren tarmo
kylvetty siunaten sydämien teille:
kärsien kestät,
silloin kun nauttien sortuisit ammoin,
itkien estät
itsesi vallasta tyhjyyden kammoin.

Ikävöi, ihminen,
taa ajan, paikan ja tuonenkin laineen!
Rannalta tuskien
nää pyhä tähtesi yli yön ja aineen!
Kultainen helää
ihmisen ikävöivän sielussa kieli.
Etsimys elää,
maaksi kun maatuu jo tyytyvän mieli. "
- Eino Leino -

Osanottoni.

Kiitos.

päivän kehä yllä, mullan yö alla, iäisyyttä molemmat ( volter kilpi ) lohdutukseni sinulle mea.

Osanottoni.

Otan osaa surussasi.

Kiitos teillekin. Olen liikuttunut ja nöyrä tästä osanottojen määrästä.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa