Lyhyt vastaus: Asiaa täysin tuntemattomat johtohenkilöt asiakkaalla ja järjestelmän toimittajalla suunnittelevat järjestelmän ja päättävät järjestelmän hinnan ja toimitusaikataulun. Asiaa jonkin verran tuntevat toimittavan koodaajat yrittävät toteuttaa järjestelmää apunaan asiakkaan loppukäyttäjät. Nämä viimeksimainitut ryhmät huomaavat pian, että järkevän järjestelmän aikaan saamiseksi aikaa ja rahaa on liian vähän. Mutta kun erittäin tärkeät johtohenkilöt ovat kirjoittaneet nimensä alle sopimukseen, ei aikataulusta ja/tai rahoituksesta voida tinkiä. Järjestelmä valmistuu, kaikki hehkuttavat, että projekti meni loistavasti, aikataulu piti, rahat riitti, ... Järjestelmää korjataan vuosia, kunnes joku johtohenkilö uskaltaa tehdä päätöksen uuden järjestelmän hankkimisesta. ... Asiaa täysin tuntemattomat johtohenkilöt ....

Nimimerkki 'ei oo mun vika'

PS. ... ja koodarin työllisyys on taattu :-)

Ahaa! Siis ihan samalla tavalla kuin kunnalla. Luulin, että yksityispuolella asiat hoituisivat jotenkin järkevämmin.

Ai niin, se ero on, että kunnallisella puolella järjestelmää ei korjata vaan sen kanssa eletään miten eletään ja sitten se vähin äänin haudataan. Sen jälkeen joku asiaa täysin tuntematon johtohenkilö saa ajatuksen, että joku järjestelmä olisi hyvä olla ja sellaisen tekeminen kilpailutetaan ja otetaan se halvin, joka tekee järjestelmän, joka ei toimi ja joka haudataan vähin äänin kunnes joku asiaa täysin ...

Uteloitit minut niin, että päätin tutustua kyseisen palveluntarjoajan sivustoon. Tapahtui seuraavaa:

1. yritys
Olin siirtymässä paikkakunnanvalintaluukuun arpoakseni sieltä esiin Tampereen simuloidakseni tilannettasi. Ennen kuin pääsin luukusta mitään hakemaan, ilmestyi kuin tyhjästä joku vallan muu laatikkovalikko, joka ei antanut minun tehdä mitään, ennen kuin olin sieltä valinnut ajanvaraus.

Tämän jälkeen tulln heitetyksi uudelle sivulle, jolla piti kartasta valita, minkä alueen toimipisteeseen olisi tarkoitus hakeutua. Kehtaanko tunnustaa, vasta kolmannella yrityksellä osasin valita kartalta sen lohkareen, jossa Tampere sijaitsee! (Ensin valitsin Lahden seudun, sitten klikkasin palaa, jonka pohjoisin kolkka oli jossain Hyvinkään tienoilla. Ajatteles miten haastavaksi peli menisi, jos etsittävänä olisi jokin Tamperetta eksoottisempi paikkakunta!)

Sit seuraavaan luukkuun jo olisi pitänyt antaa sotu, joten peräännyin tutkimuksistani.

2. yritys
tällä kertaa sain valituksi paikkakunnan siitä etusivun lootasta eikä tyhjästä ilmaantunut yhtään ajanvarausvalintaan pakottavaa seikkaa.

Huh! Onneksi ei ole lääkäriajantarvetta!

Aivan, sieltä se löytyy, kun antaa sotun. Koko sotun ja vain vanhoille asiakkaille. Sen jälkeen pitää pudotusvalikoista ymmärttä valita alimmainen ensiksi, koska muuten vaadittavat 2 ylimmäistä eivät tarjoa kaikkia vaihtoehtoja. Toimipaikkana tarjoillaan yhtäkkiä nimeä, jota ei ole missään koskaan mainittu eikä sen nimistä ole, se täytyy vain tietää tai tarkistaa soittamalla.

Sitten pitää kirjoittaa, mikä vaivaa, max. 6 riviä. Selityksen tarkoitus ei aukea, koska heti sen jälkeen avautuu kalenteri, josta voi ajat varata napsimalla. Siinä välissä ei varmasti kukaan seulonut enemmän tai vähemmän apua tarvitsevia. Pitipä kuitenkin selittää.

Mutta onhan tuo sivu nyt sentään monta astetta hienompi kuin vielä netissä oleva edeltäjänsä, joka löytyy ensimmäisenä kyseistä firmaa Googlettaessa. Oli silmät pudota.

Sotun antaminen arveluttaa, mutta se kai on näissä terveyspalveluiden ajanvarauksissa välttämätöntä. Silti, tämäkin osataan tehdä helpommaksi, sen todistaa Mehiläinen.

Tuollaiseen lopputulokseen päästään myös siten, ettei mitään varsinaisia johtohenkilöitä ole ollenkaan. Onpahan vain johtamista etäisesti emuloivia, kehittämistyöhön osallistuvia ei-koodaritahoja, jotka viettävät tunnin pari kuussa konferenssipuheluissa. Lopputuloksena on joukko hajanaisia palikoita, joiden toimintaa kaikki häpeäisivät jos osaisivat, mutteivät osaa, kun eivät ole hommaan sitoutuneet mitenkään.

Sitten nämä palikat (yleensä vielä toiminnoiltaan dokumentoimattomat) yritetään saada keskustelemaan keskenään purkka- ja rautalankaviritelmillä. Tässä onnistutaan, mutta käytettävyyden kustannuksella. Asia tulee vähitellen kehittämistyöhön osallistuvien ei-koodaritahojen tietoisuuteen, jolloin heidän kommenttinsa asiaan on "Joo, järjestelmää täytyy vielä kehittää, mutta kyllähän sille käyttäjiä riittää nytkin".

Totta joka sana. Pelottavan paljon ainakin julkispuolella on johto valunut käsiin, jotka ovat niin täynnä piippaavia hälyttimiä ja kommunikaattoreita, ettei johtaja jouda keskittymään mihinkään. Päätetään asioista mitään tietämättöminä ja jopa tajuamattomina ottaa selvää tai antaa jonkun ottaa.

Luulisi olevan ajan mittaan halvempaa tehdä yksi kunnollinen ja toimiva palikkalinnoitus kuin viisi sortuvaa tulitikkutaloa.

Dyro: Meillä on purkka- ja rautalankaviritelmien lisäksi käytössä myös himmelitekniikka. Dokumentoimattomissa järjestelmissä saippuakoodi on myös erittäin tehokasta.

Mea: Nykyinen systeemi on se että ei sitä edellistä sortunutta tulitikkutaloa enää mietitä, kun seuraavaa jo suunnitellaan. Käytettävyyttä ei voi rahallisesti mitata, joten huono sortunutkin tulitikkutalo on usein taloudellisesti kannattava: asiakashan maksoi siitä ihan riittävästi että viivankin alle jäi jotain.

Huono systeemi ei usein juurikaan johtoa sureta, sillä asiat rullaavat senkin voimin, kun on pakko. Jos joku sujuu, niin mitä sitä mihinkään kehittämään. Ellei sitten johto satu keksimään jotain integroitavaa tai peräti portaloitavaa ja uusia haasteita. Ja niitähän ne kyllä keksivät. Ja niiden ympärille lisää sortuvia tulitikkutaloja.

Käli on selvästikin liian vaativa ajanvarauksessa työskenteville. Tai sitten sinne pitää näpytellä sotu tms. tieto mitä ei saa puhelimessa kysellä. Tai sitten sotu tallennetaan cookieisiin niin ovelasti että ajanvarauksessa pitäisi aina uuden ajanvarauksen yhteydessä sammuttaa selain, käydä käsin editoimassa cookies.txt-tiedosta ja polkaista selain uudestaan käyntiin. Sellaisiakin on nähty.

Tuossa ajanvarauksessa käytetään muuten Terveystalon itse itselleen sertifioimaa sertiä. Sen lisäksi web-palvelin ei tunne sertissä käytettyä nimeä. Paitsi että jäisi aika varaamatta työläppärillä niin tuollainen tuherrus antaa kyllä putkasta ehdottoman luotettavan kuvan. Kukapa ei haluaisi saattaa kaikkein intiimeimpiä saiskertomuksensa yksityiskohtia Suomen Terveystalon turvalliseen haltuun.

Ihanaa: itse itselleen serifioitava serti. Sellainen kun olisi.

Hieno kuvaus sinulla. Olen aina yhtä vaikuttunut siitä, kuinka asioita ymmärtävä taho näkee jo kaukaa, mitä mikin peli on syönyt. Ja mitä ihania sanoja: "käli".

Arvostaa.

Mitä johtamista muuten on sellainen, jossa ollaan Outlookin ja kommunikaattorin sätkynukkena? Sellainen on pelkkää reagoimista, ja voihan sekin olla kovin aikaansaavaa toimintaa, mutta johtamisesta siinä ei ole kysymys.

Nykyään organisaatioissa on paljon väkeä, jotka nimellisesti ovat jos jonkin asian johtajia, mutta heillä ei ole ollenkaan valtaa. Niinpä he lähinnä vain joutuvat hämmentävät soppaa, pitämään sattumat liikkeessä ympäri kattilaa ja katsovat millainen keitos siitä saadaan aikaan. Ei ihme jos soppa ei onnistu, oli "johdettavana" mikä tahansa asia. Jostakin syystä valta on nykyään tabu, ja johtajan valta vielä enemmän. Siksi se kai on viety monilta johtajilta, samalla kuin puhutaan itseohjautuvuudesta ja mistä ikinä nyt kulloinkin satutaan konsulttipuolella olemaan innoissaan, mutta johtaja ilman valtaa on kokonaan tuuliajolla, ja niin on hänen organisaationsakin. Minulla on nykyään sellainen asenne, että en ota vastaan mitään johtohommia, joissa ei ole tarpeeksi valtaa. Sitä kyllä huomaa törmäävänsä valtatabuun kun tällaisen asenteen ottaa, mutta eipähän tarvitse sitten turhautuneena hämmentää noidankattilaa ja ihmetellä miksi kaikki menee pieleen.

Tuohon ei ole mitään lisättävää. Asia on juurikin noin.

Siksi kerronkin sattumuksen viime kesäkuun alun palaverista, jossa lopuksi tuttuun tapaan katselimme allakoistamme yhteistä vapaata aikaa seuraavalle tapaamiselle. Kovin oli täynnä kaikkien allakat (paitsi minun, minä kun puurran enimmäkseen pöytäni ääressä ja minulle käy aina kaikki). Noh, puheenjohtaja-johtaja sitten hihkaisi innoissaan aikansa kommuaan näpelöityään, että täällähän on yksi ihan vapaa perjantai. Kääntelimme paperisivut samalla päivälle: se oli juhannusaatto.

Mutta sehän olikin johtajan kommu ja johtajathan ovat aina töissä. Eikö?