Kun nainen kotimatkalla hetken mielijohteesta kääntyy kangaskauppaan ja ostaa verhoja, on jotain outoa ilmassa. Naisen pitäisi tunnistaa merkit mutta hän ei edes huomaa outoa käytöstään. Levottomuuden ilmapiiri leijailee naisessa.

Kotiin päästyään nainen ripustaa heti verhot, ei mitään radikaalia, ihan vaan vähän vanhojen jatkeeksi. Hän huomaa, että tyynyt ovat väärän väriset. Hän vie ne parvekkeen tuoleihin ja huomaa, että siellähän on jo kylmä. Kukat voisikin tuoda sisälle. Vastahan hän ne sinne kantoi. Mutta ensin voisi pyyhkiä lattian.

Nainen hakee mopin ja huomaa, että eteisen ja olohuoneen pikkulamput pitää vaihtaa päikkäin. Värit eivät oikein sovi uusiin verhoihin. Nainen vaihtaa lamput mutta huomaa samalla, että olohuoneen lampun, entisen eteisen lampun, viereen ei enää sovi pöydällä olevat pikkuesineet. Ne täytyy vaihtaa.

Ai niin, kukat. Nainen kantaa kukat vanhoille paikoilleen.

Hän muistaa, että moppaus jäi kesken ja tarttuu olohuoneen lattialla makaavaan pyyhkimeen. Nainen huomaa, että yksi kukka on ihan kuiva ja hakee sille vettä. Hän kastelee samalla muutkin kukat. Ohi kulkiessaan nainen huomaa, että eteisen lamppu olohuoneessa on aika kiva mutta sen viereen ei kyllä sovi enää sama kukka. Se täytyy siirtää.

Nainen huomaa, että kukkapöytä on ihan pölyinen ja hakee rätin. Pyyhkii samalla eteisen pöydän ja tietokoneen ja telkkarin ja avaa vahingossa sen. Hän jää katsomaan uutisia. Hetken kuluttua hän muistaa, että moppaus jäi kesken. Nainen pyyhkii olohuoneen lattian ja huomaa, että kesällä Pyhätunturilta tuotu kivi jää kukan taakse piiloon ja siirtää kukan pöydän toiseen päähän, josta täytyy siirtää patsas piirongin päälle. Mutta karahvi on tiellä. Se täytyy siirtää toiselle puolelle, josta täytyy pyyhkiä pölyt, huomaa nainen.

Nainen ei löydä pölyrättiä. Sen sijaan hän löytää kastelukannun surffihuoneesta ja päättää katsoa ohimennen sähköpostin. Siellähän on postia. Nainen vastaa siihen ja lukee samalla muutaman blogin.

Nainen havahtuu muistamaan, että laittoi saunan lämpiämään aikoja sitten mutta päättää ennen saunaan menoa tehdä muutamat käsipainot ja vatsat ja katsoo samalla telkkaria. Siellä sisustetaan. Nainen muistaa uudet verhonsa ja menee taas ihailemaan niitä. Eteisessä hän huomaa, että eteisen lamput, entiset olohuoneen lamput, eivät ole töpselissä. Nainen konttaa lattialla huomatakseen, että toinen johto ei ylety seinään ja muistaa, että hänellä on jatkojohto olohuoneessa telkkarin takana mutta sinne täytyy saada jakorasia, jonka hän muistaa jääneen toimettomaksi surffihuoneessa.

Jakorasia käy olohuoneen seinään mutta jatkojohto on maadoitettu ja lamput eivät ole, joten ne eivät käy jatkojohtoon, joka on eteisen seinässä. Nainen ajattelee, että jos jatkojohtoon laittaisi toisen jakorasian, jonka hän näki television takana, joka on maadoitettu, niin lamput kävisivät siihen. Lattialla kontatessaan nainen huomaa, että ne ovat aika pölyiset ja muistaa, että moppaus jäi kesken. Hän hakee mopin ja pyyhkii olohuoneen lattian.

Nainen muistaa, että pölyjen pyyhkimen jäi kesken mutta ei edelleenkään löydä pölyrättiä. Hän vie mopin pois ja huomaa, että sähkötyöt jäivät kesken. Nainen saa jakorasiat paikoilleen ja kaikille töpseleille löytyy paikka. Maadoitettuun jatkojohtoon ei kuitenkaan käy kuin maadoitettu jakorasia ja siihen ei taas käy ne lamput. Mitä hän oikein oli ajatellut. Nainen on ollut joskus joulukuusen valojen kanssa saman ongelman kimpussa ja muistaa, että keittiössä on maadoittamaton jakorasia, johon hän nyrhäsi kolot, jotta se käy maadoitettuun pistokkeeseen.

Nainen muistaa, että hänhän oli menossa saunaan. Lauteilla hän ajattelee, että jotain outoa levottomuutta on ilmassa. Mitähän varten hän ne verhot osti, nehän on melkein samanlaiset kuin entiset, vähän vaan tummemmat.

Syksy. Sehän se. Saa alkaa poltella pikkulamppuja, ajattelee nainen ja kuuntelee sadetta.