Onpas kaunis kuva!

Kiitos. Kolme pientä sanaa ja niin iso hyvä mieli :)

Ei lisättävää. Todella kaunista.

Liekö se tuo haikea tunnelma? Jäähyväiset kesälle, mutta lämmöllä. Kiitokset äijälään.

Mainiota! Juuri tällaisia kuvia pitäisi olla enemmän. :)

Kaunis.

Tässähän vallan hämmentyy. Kiitostelee.

aivan upee!!!!

Kuvasi on kuin vanha maalaus!

Valokuva miu mau mukkaa! Upea valo!

Ehkä se onkin tuo vanhan maalauksen tunnelma, josta säteilee hyvää oloa ja turvallisuutta ja siksi ensituntuma on turvallinen ja helppo. Tai ehkä se on se, että laukaus onnistui kerrasta eikä kuva tarvinnut käsittelyä. Tämä on niitä vahinkolaukauksia, joita silloin tällöin osuu kohdalle ja kamera tallentaa sen, mitä silmä näkee, ihan sellaisenaan. Yleensähän niin ei onnistu käymään.

Minä kiitän mainesanoista.

Meni ihan kylmät väreet kun avasin sivusi. Mieletön kuva!

And the winner is... Aivan täydellinen kuva!

No jopas! Pidin itse näkymästä sekä kuvasta heti mutta ajattelin, että pitäminen johtui henkilökohtaisista pitämyksistäni ja omasta tunnelmastani. En siis uskonut, että se herättäisi samoja tuntoja muisssakin.

Kiitos.

Niin.

Onhan se kuin maalaus juu. Syksyn tunnelma vaikka syksyä ei ehkä olekaan. Ei keltapunervia vaahteranlehtiäkään. Keltainen läikikäs polku, vaikka varjossa ei keltaista olekaan. Valkoinen puhdas penkki vaikka puistossa onkin. Aika on pysähtynyt , kiireetön lämmin iltaehtoon puhdehetki varmaankin. Tuosta kun suurentaisi seinälle niin olisi se, -olisi tottavie.

Ja eikö vaan alakin mielikuvitus kehrätä tarinaa tuon valkoisen yksinäisen penkin ympärille. Penkit on niin kiehtovia. Melkein kuin sillat.

Aivan uskomattoman hieno, tuosta kun saisi isommalla resoluutiolla olevan version niin taustakuva vaihtuisi ikuisiksi ajoiksi.

Kiitos Timo. Olen varsin yllättynyt kuvan herättämästä kiinnostuksesta ja positiivisen palautteen määrästä. Ja ilahtunut.

Ehkäpä tuo isompikin voisi olla mahdollista, jahka vanha koneeni alkuperäisine kuvineen herätetään lattialta henkiin.

Tämä on kertakaikkiaan upea. Kelpuuttaisin kevyesti tauluna seinälle.

Kiitos Outi.

Miksi ihmeessä mä oon näin myöhässä täällä liikenteessä ja näen tämän vasta nyt?

Mie huioisin kävellä, ihan hissukseen. Puhelin äänettömällä, varvastossuissa, sillä ilma on selvästi vielä lämmin.
KUlkisin kohti valoa, aurinkolasit silmillä, nauttien säteistä kasvoilla ja siitä, että joutuisin sirraamaan silmiäni.

Haluaisin kulkea tuon penkin luo, vetää jalat alleni ja hengittää syvään.
Nauttia hetkestä, ja rauhasta. Ehdottomasta hiljaisuudesta.

Tähän voi hyvästellä kesän.

Tulipa miulle hyvä olo. Kiitos Mea.

Hyvin sinä haistat: lämminhän tuossa vielä on. Nurmi on kuivaa kävellä varvastossuissa ja penkki kuiva istua. Viimeinen aurinko ei häikäise silmiä, se vain lämmittää niskaa ja ihmisen on hyvä olla. Haikeuskaan ei juuri nyt tunnu niin menetykseltä, vain vähän.