Kaunis kuvakulma ja näkymä

Punannen tupa ja peruna.. öö siis kivimuuri.. -ko? Tuossa kuvassa.. suomalaiset onnen lähteet..

Auts! Nyt sattuu. Taas. Ihana näkymä.
Sinun viime viikkojen kuvat (enkä tarkota pelkästään Torstain kuvia) on ollu aivan mahottoman kauniita.

Olli, onhan se perunamaa siellä kivimuurin takana. Usko vaan. Yhtä varmasti kuin uskomme naapurilla olevan uudemman keittiön, isomman television, kiltimmät lapset ja suuremman palkan, ja naapurihan on siis onnellisempi, eikö. Todellisuutta se on, jos sen niin haluamme uskoa.

Kuvassa voisi olla onni myös sillä, joka saa olla auringossa, asua punaisessa tuvassa tai vapaasti kävellä kesässä ja istahtaa vapaalle puiston penkille. Muurin sisäpuolelta katsoen itse asiassa kaikki ulkona olevat ovat onnellisempia.

Tai se onni voi olla itse elämä siellä ulkona ja kirkon portin sisäpuolellahan on vain hautausmaa.

Kiitos Taija ja Tinka.

Kuvastasi voisi varmaankin kirjoittaa kokonaisen kirjan. On tiilinen linna ja punainen tupa, on järvi, on penkki, situtettuja kukkia ja vanha kiviaita...

... on linnassa rikas ja yksinäinen, pyörätuoliin sidottu mies, jonka rakastettu asuu punaisessa tuvassa ja joka tulee iltaisin penkille istumaan. Tänään häntä ei ole näkynyt. Mitä on tapahtunut?

Niin.

Mitä kuuluu nykyään pyörätuolissa olevalle naapurillesi?

Muutaman kerran olen nähnyt, kun invataksi tuo kotona käymään hiljaista miestä. Auto seisoo ruudussaan edelleen hyljättynä, rouvaa ei näy, mitään ei alakerrasta kuulu, parveke on tyhjä ja autio. Joka kerran oven ohi kulkiessani muistan, kuinka hyvin minun asiani ovat.

Punainen tupa ilman perunamaata. Se tekee minut ainakin onnelliseksi, kun sellaisen onnistuimme hankkimaan. En ole seurannut aiemmin blogiasi, mutta se pyörätuoliin "sidottu" voisin olla myös minä. Onneksi nyt olen taas jaloillani. Elämä ei aina ole tasapuolista, mutta ihanaa se on ja kuvasi on tosi kaunis.
Tuolta valokuvatorstain sivulta sinut bongasin.

Hyvä, kun ilmoitit itsestäsi, löysin siis näin blogisi. Elämäsi koettelemus koskettaa minua henkilökohtaisestikin useallakin tavalla, joten mielenkiinnolla tulen seuraamaan kirjoituksiasi.

Totta, elämä on elämää ja siksi elämisen arvoista. Etenkin, kun sen toistamiseen saa lahjaksi.