Olen mea ja olen bloggaaja
Minä olen aina ollut bloggaaja. Tai siis en aina, vaan vasta kohta kolme vuotta, mutta siis niin kauan kuin olen päiväkirjaa nettiin kirjoittanut, olen ollut bloggaaja, joka tekee merkintöjä päiväkirjaansa. Mielelläni nimittäisin itseäni myös verkkopäiväkirjaajaksi mutta se on jo keikarointia. Mutta en luojaparatkoon totisesti ole blogaaja, joka on yhtä tyhmä sana kuin on pukeutumispaita.
Vihdoinkin saan myös virallista tukea: Kielitoimisto on suositellut käytettäväksi bloggaamista kahdella geellä , sanoi Erkka, joka asiaa toimistolta itse tiedusteli.
Nyt kun Kielitoimisto vielä vakavasti suosittelisi niiden päreiden jättämistä koppaan tai kainaloon.
Jälkipuheet
Joku oikeus sentään maaimassa! Jeah!
Oikeudesta tulikin mieleeni, että vieläkös me ollaan sensureeratut yhtymänne toimesta?
Vaikka elämäni on pieni, on sielläkin ollut alusta alkaen kaksi geetä :)
Me vanhat olemme kai enemmän kahden geen kirjoittajia. Uudet enemmän blogaavat ja pärettävät.
Te ja nämä pari pornograaffiaa tarjoilevaa bloggaajatarta olette mitä suurimmassa määrin sensureerattuja edelleen. Mutta ei se mitään, tänään selvisi sekin, että orwellilainen silmämme vaanii myös eräitä isolla rahalla hankittuja lisenssiaineistoja. Tuli it-pojille pikkuisen hikiset paikat.
Kunhan pulssinsa pikkuisen tasaantuu, uskaltaudun kyselemään suosikkiblogienikin perään.
Meidän pojille kävi taannoisna päivänä samanmoisesti. Aikansa selittelivät pääsemättömyyden johtuvan vähäisten virkanaisten selkänojan ja näppäimistön välissä olevan käyttöliittymän hataruudesta mutta kun herrat eivät päässeet maksamaan laskujaan pankkiin, niin pakko oli alkaa taipua.
Kaksi geetä, kiitos. G-string ja g-piste. Tai jotain.
Blogaaja kuulostaa mokaajalta:) Tai nojaajalta.
Maailma on jälleen hyvä paikka ja päreet palakoot muulla tavoin.
Halataan, Mea! Olen kanssasi niin täsmälleen samaa mieltä blogauksesta ja päreistä! Romukoppaan joutavat mokomat uudisväännökset!
Ihanaa, Susu, sinäkin olet meitä vaikka olet kirjailija. Halataan.
Ja Ugus, me ainakin halataan. Me vanhat.
"Lumi on maassa nyt toista päivää tänä talvena. Siihen jää jälkiä, mahtaako siitä muuta iloa olla."
Ja sitten keihäänä hankeen.
Hyvä me bloggaajat! Eläköön suomen kieli. Halataan :)
Olen minä meitä, enkä ole kirjailija -se on väärä juoru.
Halata kannattaa aina.
Marleena, ystäväni, halataan. Kunhan ei voimahalata. Siis näin: *voimahaleja*, uh, se on niin taas toinen juttu, joka näppylöittee.
Olenhan minä Susu lukenut. Minusta sinä olet hieno kirjailija. Jo siksikin, että et kirjoita päreitä.
Voimahali ja halipula -niistä ei kunnon bloggaaja koskaan kirjoita.
Ei päreitä -paloivat jo vuosia sitten. Ei lastuja -veitsi tylsistyi pudottuaan kaivoon.
Aurinkolaivakin seilasi ja putosi horisonttiin.
Aurinkolaiva! Voi että, oletko sinä niin vanha bloggaaja, tuota ei moni muista. Kuka muistaa vuolun?
Bloggauksen etiikka -kirjaan ehdottomasti kiellot voimahalille, halipulalle ja repeilylle.
Minä muistan "vuolun", juu. Repeilyä en... Susu ja Mea voisivatten alkaa kirjoittaa sitä "etikkakirjaa" :)
Jouduin oikein etsimään missä lanseerasin sanan vuolu. Sehän oli tämän vuolun kommenteissa. Pitääkin kysyä kielitoimistolta tuosta, jos saisi sen viralliseksi.
Olispa hieno sellanen EtiikkaWiki-kirja. Sinne saisi lisätä kaikki inhokkisanansa itse. Montaa sanaa ei varmaan vapaaksi jäisi. Kun se kontribuutiokin pitäisi sinne lisätä.
Ja no pertule, sehän on vuolun isä itse. Ja sieltähän se kaivautui vuolun katveesta myös se Etiikkakirjan ihan ensimmäiseksi kieltosanaksi laitettava blogiskene.
Päivän paras uutinen! Arvaapa vaan, voiko oululainen ihiminen kuvitellakaan sanovansa, että "hei, nyt mä täs blogaan". GG!
No en voi kuvitella, että ookkonää olisi ookonää.
Törmäsin viikonloppuna bussilastilliseen humalaisia oululaisia, tai siis tarkemmin ajatellen ne törmäsivät minuun. Hauskoja ja rentoja tyyppejä ja aivan hervottoman juovuksissa mutta kuka ei olisi, kun joutuu vieraassa kaupungissa vieraalla kielellä puhumaan ja pelekäämään polliisia.
Niin. Itse sanoisin "Vieraasa kaupungisa vieraala kielelä puhumaan ja pelekäämään polliisia". Onhan siinä kaksi sanaa yleiskielen mukaisesti, minusta se on ihan riittävästi kun kerran murretta puhutaan. :)
Ja se sinun humalaksi luulemasi käytös on varmaankin ollut jetlagia etelään tulon johdosta, täkäläiset ei juo viinaa eikä ainakaan humallu. Pois se meistä.
Mitään logiikka ole oulun kielessä: ensin jätetään kirjaimia pois ja sitten yhtäkkiä lisätään niitä toisiin sanoihin.
Eikä ne muuten tosiaan missään humalassa olleet. Ne oli nimittäin ihan järkyttävässä lärvässä. Niin turvokkeessa, ettei siinä tilassa pelätä kuin korkeintaan seuraavaa päivää. Siitä huolimatta aivan ihastuttavan sympaattisia tyyppejä.
Nih. Eikös sanat sanota niinku ne kirjoitetaan ja toisin päin?
En mä ainakaan sano että mä blogaan, kun mä bloggaan.
Toisaalta ärsyttää suunnattomasti (ja korjaan aina), kun meidän tyttöä kutsutaan Meeaksi Mean sijaan. Son Mea. Mea. Mea. piste.
En ole kenkään kuullut koskaan sanovan, että "ma surfaan, mä olen surfaaja tai surfari". Siis ilman kahta äffää lausuvan. Jos joku tunnustaa niin tekevänsä, hän saa luvan mennä blogaamaan siitä.
Pitääpä tarkastaa ottaako tuo tulossa oleva suomenkielinen bloggauskirja kantaa g-kirjainten määrään. Ainakin esittelytekstissä ollaan liikkeellä kahdella g:llä.
Hienoa, kiitos. Tuomas Kilpi nyt ainakin on melkoisen vaikutusvaltainen tuplageemies.